Halko: sana sinällään kertoo työstä, halkaisemisesta. Kuka on halkoja halkonut, tietää, että työ on eräs niistä, joissa pitää yhden valmiin tuotteen aikaansaamiseksi nähdä suhteettomasti vaivaa. Pienikin puu on syytä halkaista, tai se ei pala.
Ensin kaadat (roju)puun, sitten pätkit sen raahaamiseen sopiviksi pätkiksi. Vedät se ja sen kaverit tiepohjalle esimerkiksi sadan metrin päähän kiveliössä ja risukossa.
Sahaat haloiksi. Halkaiset. (Olen sentään oppinut viemään metsään oikean sahapukin ja kirvespöllin, mikä helpottaa työtä ja parantaa turvallisuutta.) Pinoat kuivumaan. Rahtaat kärryannoksina kotiin ja taas pinoat siisteihin säilytyspinoihin ja myöhemmin kuuriin ja lopulta kannat takan viereen.
Kuulostaa kamalalta. Totuus on kuitenkin, että tämä on työtä, jossa viihtyy. Saa tehdä omaan tahtiin, saa olla ulkona. Ja ennen muuta saa olon, että tekee jotakin konkreettisesti perheensä eteen. Ja kavereita on, nyt viimeksi jo hirvikärpäsiäkin... Työssä aika menee huomaamatta, edes nälkä ei tule - mutta kun sitten otat välipalaaa, kyllä maistuu!
Ovat kalliita puita ne. Matkaa tästä tontille on noin 225 km, eli matkakuluilla kannattaisi ostaa halot moneen kertaan? Tekosyynä on tietysti, että teen aina jotakin muutakin, oikeaa metsänhoidollista työtä muutaman tunnin, esimerkiksi parannan tietä, raivaan taimikkoa, perkaan ojaa. Mutta miten kallista on esimerkiksi se harvennuspuun raivausranka (kunnon koivuakin), joka jää metsään makaamaan? Miten kallis on tuulenkaatorunko, jota kukaan ei korjaa ennen sen lahoamista? Olenkin laittanut lapun metsätielle: harvennusjätteitä saa kerätä polttopuuksi.
(Edellisellä kerralla joku tulkitsi sen niin, että vei kaksi kolmasosaa jopa valmiista pinostani.)
Kaikki halko ei todellakaan ole samanarvoista. Jos poltat takassa, leppä on paras: se syttyy helposti, palaa kauniin punaisella liekillä, tuoksuu ja palaa loppuun, ei räisky.
Jos taas poltat närettä, pidä luukku kiinni tai saat kipinät ja kekäleet lattialle paukkeen säestämänä. Koivu taas on niin kovaa, että vaatii paljon kavereita palaakseen ja sitä saa asetella ja käännellä, että se palaisi loppuun. Mänty taas nokeaa. Ottaisin tietysti eniten leppää, mutta nyt olisi tarjolla eniten kuusta ja mäntyä eli ensi talvea seuraavana talvena meillä on takan luukku kiinni. Onneksi takka ei ole koko totuus: avotuli omalla pihalla on aika kova juttu, eikä Jäkälän saunakaan ilman puuta pelaa.
Metsän poika tahdon olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti