lauantai 14. marraskuuta 2009

On se niin väärin


Lunta tuli, ei tupaan sentään. Olisi sitten tullut muuksikin kuin aamutunnelman pelastajaksi, lisävaloksi.
Miksei sitä tullut hiihtäjälle, kun sitä kerran tuli lumitöiden tekijälle?

Lunta tuli teillekin. Siihen se junttaantui, eikä edes pari päivää plussakeliä sitä irrottanut ja poistanut. Kuinkas sitänyt sitten muka mopolla voi ajaa, vaikka vapaa ja riippumaton nuori olisikin? Ei sentään talvirenkaita osteta: pienipyöräinen on aivan mahdoton liukkaalla, oli nastat tai ei. Edessä on aika tylsä homma: ime letkulla bensa pois, anna käydä kuivaksi, pane tippa öljyä männän päälle, irrota akku ja pidä se latingissa. Ja kun minä luulin, että mopo on ajamista varten... No, katsotaan vielä ainakin viikko, on luvassa leutoa jo sunnuntaina, eikä parina edellisenäkään vuonna talvi ei ole kerralla voittanut.

Tammi ei älynnyt pudottaa lehtiään ajoissa. Siihen jäivät, siinä kökkivät hassun näköisinä pystyssä lumella ja puolet vielä puussa. Ovat kovia lehtiä he, eivät lahoa miksikään lumen alla, ja kiire on keväällä heidät pois saada, jos aikoo nurmikon saada. Vaan eipä voi heitä verratakaan vaahteran lehtiin, jotka ovat kuin nenäliinoja, joiden alta nousee vain voikukka. Sopi heitä rahdata kärrytolkulla pois, kun eivät kompostiin mitenkään sopineet. Usein olen viimeiset silpunnut ruohonleikkurilla, mutta mitenkäs sitä lumessa?

Oli pitkään (osin on yhä) mahdoton tungos naulakossa. Piti olla monen kauden vaatteet näkyvillä yhtä aikaa.
Miten me muka mahduimme silloin, kun meitä oli neljä ja epälukuinen määrä lasten ystäviä lisäksi?

Kotona ei ole mitään leivän päälle, kun joku ei kehdannut käydä eilen kaupassa. Ajelimme kyllä siellä täällä, mutta sitten kehtootti ja menimmekin syömään ravintolaan, kun ei viitsinyt ruokaa tehdä. Siis ei menty ruokakauppaankaan.

Kyllä on isoja ogelmia!
Epäilen porvarien salaliittoa.

Ei kommentteja: