Ongelmien ratkaisuja

Nenäpäivän jälkeisenä päivänä

Kun et millään aistilla saa mitään havaintoa jostain asiasta, sitä asiaa ei ole?
Lapsi puristaa silmät kiinni, ja mörköjä ei ole.
Aikuinen esimerkiksi matkustaa johonkin köyhään maahan, istuu hotellin terassilla tai altaalla, käy hienolla ostoskadulla eikä köyhyyttä ole.
Köyhyys tuli siis hoidettua, konstia sanotaan vaikka kolmen apinan konstiksi. Ja halvalla hoidettiin...
(Joku kyllä näkee, saa kivan kontrastin omaan elämään ja käyttää toisen asemaa hyväkseen, kun kerran hän on parempi ihminen.)

Kehitysmaan tai köyhän maan ongelma hoidetaan helposti hurskaalla tokaisulla: - Nyt on viimeistään lähdettävä pois Afrikasta, maiden on viimeinkin annettava kehittyä rauhassa.
Tämä ratkaisu on oikeastaan kolmen apinan tavan jalostettu muoto: ei nähdä edes niitä läntisen maailman ihan itse aiheuttamia kolonialismin ja kaikenpuolisen riiston seurauksia, esteitä kehittymiselle.
Rauhassa kehittyminenhän tarkoittaa esimerkiksi toimimista raaka-aine- ja työvoimareservinä
läntisen teollisuuden ja kaupan protektionismin puristuksessa. Kuilu sen kun syvenee, mutta eihän sitä tarvitse tietää tai ainakaan tunnustaa, ei varsinkaan syitä eli meitä, vapaan markkinatalouden moottoreita. (Olemme toki sekä ylläpitäjiä että myös kohteita.)

Apukin voi olla avun este! Kun kerran vuodessa kilauttaa keruulippaaseen, saa tavallaan aivan liian helpolla hyvän omantunnon jopa koko vuodeksi. (Kilauta silti, mutta tee muutakin!)
Ajatelkaa, 20:lla sentillä pelastin maailman!
Järjestöt tietenkin haluavat pysyvää rahoitusta esimerkiksi budjetin teon helpottamiseksi, eli tahdottaisiin erilaisia prosenttiliikkeen tapaisia toimia, säännöllisiä lahjoituksia tempoilevien keräystulojen sijaan/lisäksi.

Kukaan ei yksin voi tehdä kaikkea. Mutta on häkellyttävää huomata, että samat ihmiset usein ovat ratkomassa lähes kaikkea. Toimitaan luontoa säästäen, osallistutaan kehitysyhteistyöhön, ostetaan reilun kaupan tuotteita, kävellään autoilun sijaan,... Toiminta kumuloituu samoille.
Mutta valtaosaa ei mikään kosketa: minä ja minun ihan lähipiirini on maailma, jota varten muiden tulee tehdä parhaansa. Muut ovat hyväuskoisia hölmöjä, maksakoon siitä: - Itse olen rehellisesti ansainnut elintasoni.

Porvarin oppi kehittymisestä menee suurin piirtein niin, että kun minulla menee yhä paremmin, minun rikkaudestani muruset tippuvat hyödyttämään köyhiä ja kaikilla menee paremmin.
Rikas maksaa enemmän mm.veroja, eli on enemmän varoja käytettävissä vaikka maailman parantamiseen. Tätähän esimerkiksi tuloerojen tahallinen kasvattaminen tarkoittaa - ja tämä oli virallinen doktriini edellisen laman aikaan, nyt sitä ei sentään sanota ääneen. Kaikki ongelmathan siis ratkeavat niin, että juuri minä rikastun.
Yhä lisääntyvä elintason kasaantuminen pohjoiseen kuitenkin kurjistaa suurta enemmistöä, pilaa maapallon, käyttää raaka-aineet jne. (Parta -Kalle Marx kurkkii olkani yli, samoin Georg Henrik
von Wright) Kuinka ollakaan, rikastuminen kuluttaa ja tuhoaa enemmän kuin antaa mahdollisuuksia - mutta sehän on jonkun toisen ongelma, sitä paitsi juuri minun/meidän/suomalaisten osuus on kärpäsenkakka ja merkityksetön?

Yksi kiva tapa pelastaa maailma on sanoa, että kehitysmaat eivät saa hankkia samaa elintasoa kuin me, maapallo ei kestä energiankulutuksen, raaka-aineiden käytön ja saastumisen lisääntymistä (G.H. von Wrightin Intia-esimerkki!). Hyi niitä mokomia - muistitko laittaa kolmannen automme lämmityspistorasiaan, jos vaikka huomenna ajaisin pikku maastolenkin?
Elintason tasajako -siis ainoa oikeudenmukaisuus - on mahdottomuus nytkin. Mutta voisi edes miettiä asiaa niin, että meidän elintasomme ei perustuisi muiden hyväksikäyttöön. Tai voisi vaikka osallistua oikeasti edes johonkin.

Syyllistäminen on myös helppo tapa hoitaa ongelma vaivaamasta. Tiedäthän, että työtön on itse aiheuttanut ongelmansa ja se laiska neekeri ei edes yritä?
Voi myös helposti sanoa: -Meillä on kotimaassakin niin paljon köyhiä, että en anna keräykseen, tai: - Kaikki politiikka on vehkeilyä/oman edun tavoittelua/teatteria/turhaa. Keräyshuijaukset riemulla yleistetään suureen ääneen kaikkiin järjestöihin.
No joo - eniten sanoo näin se, joka ei osallistu mihinkään, vaikka käyttääkin tekosyinä jotakin.
Eihän pahin purnaaja edes äänestä.

Ja kun tästä jutusta kokoan paketin, maailma jo pelastuukin.
Älä näe, älä kuule, älä tee. Rikastu, kuluta ja syyllistä. Anna selvitä itse. Ole hyvä keksimään syitä olla toimimatta.

Hmm... Huomenna vallankumous? (Nyt on niin ikävä ilma.)