Jos

Jos.
Jos jos-sanaa ei olisi, lehmät lentäisivät.

Jos ei olisi luvattu kamalan sateista täksi päiväksi ja koko loppuviikoksi,
en olisi hyökännyt siivoamaan kellaria eilen. Olisin ehkä aloitellut,
potenut sitä pitäisi tehdä-oloa, joka niin monessa asiassa on harjoiteltu.
Siis päin!

Jos en olisi rahdannut kaikkia pulloja mehua, kaikkia purkkeja hilloja pihalle, en olisi voinuy kuivata hyllyjä. Siis kaikki pihalle, rätti heilumaan, huonetilakuivuri
humisemaan (Siirsin pyykinkuivaustilasta eli pesuhuoneesta).

Jos en olisi tuonut kaikkea ulos ja latonut sementille varjoon, en olisi huomannut vieläkään, kuinka paljon olemme vuosien varrella säilöneet.
Vanhimmat hillot olivat vuodelta 1994...
Mehuista vanhinta oli vuosikerta 2007, nekin kaksi pulloa vain tarkoin varjeltuja mustaviinimarjamehuja tositarpeeseen. Mehuja ei jää, kaikki menee eikä aina riitäkään.

Jos kellari ei olisi kostea, olisi kaikki kuranttia vieläkin! Vaikka kaikki purkinkannet olivatkin parafiiniin kastettuja, silti vanhimmat olivat tummuneet ja osa ruosteessakin.
Avasin kaikki hylätyt purnukat, mutta kaikissa oli kuranttia tavaraa sisällä
purkin karmeasta ulkonäöstä huolimatta.
Vattuhillo oli sentään menettänyt väriään, mutta luulisin senkin olleen oikeasti syötävää.

Jos en olisi konkreettisesti nähnyt sitä hirveää hillomäärää, säilöisin yhä lisää.
Kuvittelin koko purkkihässäkän marketin hyllylle, ja jo tauti parani: ei kukaan elämänsä varrella ostaisi noin paljon. Ei voi syödä lettuja tai jäätelöä noin paljon.
Varmemmaksi rokotukseksi valitsin hylättäväksi sellaiset, joihin kukaan ei ole koskenut vuosiin - ikinä - tai jotka olivat hirveän näköisiä. Ja avasin, tyhjensin, tänään pesen purkit, eihän hilloisina voi lasia oikein kierrättääkään.
Omenahillo ei tunnu kelpaavan kellekään, ei myöskään luumu.

Jos en olisi lotrannut puoltatoista ämpärillistä hilloa tunkioon kaivamaani kuoppaan, en ikäpäivänä olisi päässyt ajatuksesta, että syksyllä pitää hillota.
Luulisin, että hilloja on nyt elinajakseni,tällä kulutuksella komeastikin.
Kun eivät lapsetkaan ole ystävineen syömässä,tekemässä lettuja.
Kun eivät omisaa kodeissaankaan he tarvitse kuin rajalliset määrät, kun ei jääkaappiin heille voi viedäkään kuin purkin kerrallaan.
Panen toivoni siihen,että Leo on kova lettumies, puhumattakaan Otsosta, kunhan tavoille oppii. Mummolassa saa lettuja?

Jos en olisi nuuka vihinen, mitäs tuhlauksesta. Mutta sokeri ei ole ollut aina halpaa. Raaka-aineiden haku metsästä ei suinkaan ole ilman bensiiniä tapahtunut.
Oman pihan omenat ja marjat ovat ns. ilmaisia. Niissä on ihan oikeastikin monta kertaa tapahtunut sellainen ilmiö, että olen kokenut jonkinlaista säilömisen pakkoa, eihän hyvää tavaraa saa suoraan kompostiinkaan laittaa. Omenista selvittiin usein kantamalla muovikassillinen kouluun, ylihuomenna toinen.

Jos kaikki olisikin vain hilloa ja mehua. Mutta kun on etikkasieniä, sienipikkelsiä, suolasieniä. Ja kuivattuna on valtavasti sieniä, mutta myös omenia. Ja onhan mustikkaa ja mansikkaa tietysti pakkasesakin, nyt myös tyrniä. Ja kohta karpaloa taas.

Jos saisin järkeä päähäni, marjoja ja hedelmiä säilöttäisiin vain pakastamalla kohtuulisesti ja mehuna runsaasti. Hilloa ei lainkaan - joo, lakkahilloa tai erikoisherkkuja joskus, ne menevät.

Jos en olisi ostanut viimeisiä parafiineja ja tietäisi, kuinka hankala sitä on löytää, en olisi varmaankaan viitsinyt liottaa ja pestä kaikkia hillojen päällä olleita parafiinilevyjä uusiokäyttöön. Jokainen mehupullokin kastetaan kolmeen kertaan, ettei korkki ruostu.

Jos ei eettinen ruokapulakrapulakaan vaivaisi tästä tuhlauksesta!