Vihapuheet

Kerran Unicef-keräyksessä asiakas tiedusteli Unicefin suhdetta sissiliikkeisiin.
Banaali ja hyvin helppo vastaus, että emme tue mitään liikettä, olemme puolueettomia, uskonnottomia ja blaa blaa blaa... No asiakas kysymään, mitä sitten voi tai saa tehdä, kun kaikki keinot muuttaa maailmaa on viety, kun ei ole demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Eipä ollut pikavastausta, eikä ole vieläkään. (Jo pienenä opin, että kapina on se, joka ei onnistunut, vallankumous on se, joka onnistui ja teki sankareita.)

Kun arabimaailmassa mellakoidaan, kyse on juuri tästä? Demokratia on irvikuva:
presidentiksi itseään kutsuva on joko pienen ylimystön keskuudestaan valitsema, sotilaskaappauksessa valtansa saanut tai edellisen samanlaisen presidentin poika.
Kansalla ei oikeastaan ole mitään tietä vaikuttaa omiin oloihinsa - puolella kansasta eli naisilla ei lainkaan. Onko väkivalta ja viha oikeutettua?
Ja tulos: hetikö kaikki vaurastuivat, hetikö kaikilla on työtä, tasa-arvoa, asunto ja kaikki hyvin,kun kulloinenkin mubarak on syrjäytetty?

Politiikka ei enää hallitse oikein sielläkään, missä ns. demokratia vallitsee.
Muka kasvoton pääoma sanelee poliitikkojen toimet todella isoissa asioissa, valtioiden rajojakaan kunnioittamatta.
Suuri osa kansaa on toivotonta, vajonnut tai painettu alas.
Työttömyys muuttuu pysyväksi. Sosiaalipolitiikka on niukkuuden supistamista, vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan. Hinnat, maksut nousevat, opiskelijat velkaantuvat, Kokonaisia sukupolvia menee ilman,että perheessä kellään on töitä, kun työ on Kiinassa. Ei ole varaa huolehtia vanhuksista, sairaista, vammaisista.
Valtion hyvinvointi ei ole enää sama asia kuin kansalaisen hyvinvointi.
Laki on ainoa oikeushyve: suurenkaan joukon oikeudentaju tai lain salliman toiminnan aiheuttama haitta ei vaikuta esimerkiksi lupapäätöksiin. Omaisuus on suojatumpaa kuin ihminen.
Onko näissä oloissa suuri ihme, että suora toiminta sikiää. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja mukaan tempautuu isompi, aktiivien reunoilla pyörivä joukko. Itseään ruokkiva ympyrä: lisää poliiseja tarkoittaa yhä isompaa väkivaltaa? (Nyt puuhataan kodinturvajoukkoja - ketä, ellei näitä omia kansalaisia kurittamaan?)

Kansalaissota (punakapina, vapaussota - valitse vapaasti) oli ns. laillista yhteiskuntaa vastaan. Oli. Mutta millainen oli tämä laillinen yhteiskunta.
Kukaan edes äärioikealla ei voi kiistää valtavaa vääryyttä, josta ei mitään ulospääsyä ollut. Sama toistuu taas muualla - hassua, että esimerkiksi Libyassa
sen hyväksyy myös länsi.

Jotenkin ymmärtää (ei ole samaa kuin hyväksyy) jopa väkivallan tuollaisista syistä.
Mutta kun käperrytään omaan viiteryhmään, syyllistetään erilainen ihminen
omaan pahaan oloon, kun mennään sokeana laumana kulloisenkin göbbelsin perässä.
Kun ei tiedetä muista ihmisistä ja kansoista, kun ollaan stereotypioiden uhreja. Ja tällaisilla tempuilla saadaan sitä päätäntävaltaa vaaleissa. Jo jakobiinit julistautuivat ainoaksi sallituksi puolueeksi, niin tekivät myös natsit ja kommunistit. Meilläkin IKL yritti.

Iso lääke olisi pääoman kurinpalautus. Pienempiä lääkkeitä löytyisi esimerkiksi sivistyksestä, kansainvälisyydestä. Ei voi enää vaieta typeriä aatteita kuoliaaksi, se on liian vaarallista.
On aika helppoa olla suvaitsevainen, kun ei koskaan oikeasti ole joutunut kohtaamaan erilaisuutta tai taloudelliseen ahdinkoon niin, että olisi pakko käpertyä itseen ja lähipiiriinsä.

Miten tässä oikein enää ihmiseenkään uskoo, kun pääoma on arvokkaampi.
Silti totuuden huutajia pitää olla. Mielipidevaikuttajat herätkööt. Kirkko toimikoon roolinsa mukaan. Päättäjät luokalle!
Opena tunnen kyllä piston: noinko suvaitsemattomia me kasvatimme?