Tukea

Markkinat. Se voima, joka meitä ajaa. Kasvottomat - tuskin. Kun oikeasti perattaisiin, kuka vetelee naruista ja maailmaa pyörittää, varmasti voitaisiin perata esille oikeita nimiäkin. Voiko niin tehdä, hyi, sosialismia, politikointia, eihän näiden nimien toiminta vaikutakaan kuin miljardien ihmisten jokapäiväiseen elämään, toimeentuloon, onneen.

"Kreikka" on vaikeuksissa. Markkinat antoivat lainaa, toki hyvällä voitolla. Ongelmien tullessa lainattiin riskilläkin eli suuremmalla korolla ja suuremmalla voitolla. Kuka oikeasti uskoo valtion konkurssiin, missä oli riski?
Lainapapereilla spekuloitiin, niitä kaupiteltiin voitolla ja pelattiin isoja pankkeja taas vaikeuksiin ja nehän pankit pitää pelastaa, meidän tulee ne pelastaa.

Kapinoiva kreikkalainen se vasta hirveä on, aiai. Me hyvät häntä pelastamme, ja hän menee lakkoon! Valtion ja kuntien työntekijät, siis ne pienipalkkaiset, menettävät taas eniten, suoraan palkoistaan, etuisuuksistaan (joissa kyllä perkaamista onkin) ja maksavat myös kohonneen arvonlisäveron ja ovat kansalaisina muun kansan mukana maksumiehinä. Ja eläkeläiset ovat taas loisia. Vastuuton Kreikan kansahan se pelasi... Niin, koko kansakunta on syyllinen, tämä markkinointi meni läpi hyvin: jopa turistimatkoja perutaan, kun ne kreikkalaiset ovat niin itsekkäitä!
Nyt on koko tavallinen Suomen kansa/EU-kansalainen yhteisvastuussa pelastamassa.

Vai pelastammekohan me sittenkin jotakin sijoittajaa, joka voitti jo
pelivaiheessakin? Ei raha mene toimintaan, Kreikkaan edes, se menee lyhennyksiin ja korkoihin,siis suoraan pelureille takaisin. Kansalaisvelvollisuudella. Muun puhuminen, ajatteleminenkin on väärin, se on populismia.

Tappio on kansakunnan ja EU:n sosialisoitu tappio. On suorastaan totalitaarisuutta, pääoman yksinvaltaa, kun peleissä syntynyt voitto tai pääoman tulevakin toiminta on täysin irti vastuusta.
Pääomaa, markkinoita, ei saa vastuuttaa, mantra menee simerkiksi näin:
- Tarvitsemme toimivan pankkijärjestelmän. Pankki ei saa kaatua - miksi, kun terve jäljelle jäänyt voisi toimiakin sekä taloudellisesti että moraalisesti. Vastaan itse: niin moni iso asia on sidoksissa isoon pankkiin, että kaatuminen vetää mukanaan
liikaa. Kansanedustajana olisin äänestänyt lainalle kyllä tästä syystä, mutta vaatinut selkeää tietoa ja sitoumuksia rahan käytöstä ja vaatinut pankkeja neuvottelemaan niiden osuudesta.
(Demaritkin laskivat tarkasti: heidän einsä ei kaada lainaa, mutta on oikein hyvä ja näkyvä protesti.)

Edellinen pankkirumba lopetti pankkeja, nosti toisia ja toi kohtuuttomat palvelumaksut. Aikaisemmin pankki pelasi anto- ja ottolainaksen korkomarginaaleilla, nyt yhä enemmän maksuilla ja taksoilla, eikä konttori ole kuin rasite. Pankki on ihan muuta kuin 90-luvun alussa, se on sijoituslaitos, rahalaitos, yhä vähemmän päivittäisasioinnin toimija.
Mielikuva on kuitenkin vanha, ylläpidetään tietoisesti: sympaattinen lähipankki tietysti pitää pelastaa, meidän pankki!

Miten 1,6 miljardin, osa kerrallaan mahdollisesti annettava laina raunioittaa meidän kotimme? Porvarikysymys.
Miksi me olemme vastuussa keinottelijoiden toiminnan yhä uudelleen tapahtuvasta rahoituksesta? on se oikea kysymys.

Valtiolla ja kunnalla ei taaskaan ole palvelujen järjestämiseen rahaa. Taas on keksittävä, mitä toimintoja ajetaan alas. Mitä siis jää yhteiskunnan tehtäväksi? Yksi syy, jota useat eivät näe, on markkinoiden yhä uudelleen tapahtuva paikkaaminen.
Enää ei riitä faciliteettien hoitaminen ja toiminnan mahdollistaminen, ei edes vastuuttoman sijoitustoiminnan seurausten, esimerkiksi työttömyyden ja syrjäytymisen hoito. Nyt pitää suorastaan ja suoraan rahoittaa.
Kyllä ovat keksineet: verot vielä valtion maksettaviksi!