Noro

Miten? Minäkö?
Myönnettävä on: sairastuin. Olisiko noro-ystävämme.
Menimme ensimmäisille Leon syntymäpäiville. Herra oli pitänyt edellisenä viikonloppuna ensimmäisen oksennustautinsa, siirtänyt sen isäänsä ja äitiinsä.
Ja sitten sen saimme mekin - ja kuinka moni muu? Olihan sentään paikalla 10 aikuista ja 5 lasta.
Tai sitten saimme sen jostain ihan muualta, sekä minulla että vaimolla on ollut ystäviä mahataudissa hiljattain. Totta kai Leon kotona oli siivottu ja pintoja pyyhitty.

Veikeä virus! Itää 10 - 24 tunnissa, ei ole moinaankaan pakastamisesta, kestää lämpöä (90 astetta ja 2 minuuttia tuhoaa), säilyy tartuttavana jopa 2 viikkoa erilaisilla pinnoilla, on oireitten hävittyä vielä pari viikkoa esimerkiksi ulosteissa. Vaikket halua leikkiä sen kanssa, se haluaa. Miten vältät?

No se sankari oli terve. Ja oli nukkunut heräämättä koko yön, niin kuin iso poika ainakin. Otti muutaman askelen. Unohti vierastaa - edellisestä reissusta oli sopivan vähän aikaa.
Mutta kun tuli lapsivieraita, mitäs näistä. Omaa touhua toisten vieressä.
Sinänsä lapsi on kiinnostava, mutta ei leikki ole vielä yhdessä tekemistä.
Aikuiset kyllä kelpaavat tutkimus-, leikki- ja lukukaveriksi.
Leo osaa pyytää sylipojaksi, enkä todellakaan voi ymmärtää sellaista miestä, joka ei heltyisi, kun pieni poika painautuu vasten. Olen heitä kyllä nähnyt.
Pitää syliin päästä, ja sylistä pois, kun muut hommat tulevat mieleen.
Vaarin kello on tärkeä, ja kellossa on nuppi - mutta tulee sylipoika ilmankin!

Jäi kotona väliin metallikeräys. Kuvittelin, että käymme päiväseltään Helsingissä. Menimmekin jo päivää aiemmin ja lähdimme vasta seuraavana päivänä. Oli taas katko informaatiossa. Onneksi olin niin kipeä, että romun raijauksesta ei mitään olisi tullutkaan, jäi sanomatta isoilla kirjaimilla siis.
Helsingistä lähtö oli kyllä komea. Vaimo oli kipeä ja ajattelimme lähteä mahdollisimman aikaisin,jotta ehdimme kotiin, ennen kuin minäkin sairastun. Kamat autoon, menoksi siis. Ehdimme ajaa 15 (viisitoista) metriä ennen kuin yrjö saapui ja palasimme, onneksi murulla oli kulho sylissä. Uusi yritys ja teimme ennätyksen: ilman ylinopeuksia tyhjällä tiellä 2 h 20 min kotiin. Ja tunti kotiin tulon jälkeen oksensin jo minäkin, strategia onnistui siis.

Nyt olen jo syönyt lihapullia ja juonut kahviakin. Pieni päänsäryn juhmotus vielä häiritsi tunti sitten, mutta huomenna ajattelin mennä kyllä seminaariin. On työseminaari, tekeillä on Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko IV.