Unihiekkaa

Teki poika vissiin enkat. Vaarin hoitaminen väsyttää: meni Leo natinatta nukkumaan noin kahdeksalta ja nukkui (yhdellä kitinällä kuuden aikaan) kahdeksaan. Sillä lailla.
Ja, ennen kuin arvaammekaan, äijä on siinä iässä, että nukkumaanmeno on vastenmielistä riippumatta väsymyksestä tai kellosta. Ja herääminen, hui kauhistus!

Uni sinänsä on pohtimisen arvoinen juttu. Se kun ei tule pyytämällä ja toisaalta tulee, kun sinulle ei välttämättä sovi. Kuulun niihin, joille nykyinen yhteiskuntarytmi sopii mainiosti, nukun syvää unta sen, minkä nukun, herään virkeänä ja, mikä parasta,olen siinä asemassa, että voin torkkua päiväunetkin.
Unella en ole pelannut, so. nukkunut viikonloppuna tai lomilla pitempään tai keinotekoisesti ruvennut iltoja venyttämään. Kymmeneltä nukuttaa ja (viimeistään) kuudelta herään virkeänä. Aamut ovat minun, tyynet järvet, linnunlaulu!

Melatoniini, unihormoni erittyy vain pimeässä. Murkku ei siis nukahda keväällä ja alkukesällä aikaisin kun muutenkin hänen unihormonierityksensä on paljon niukempaa kuin lapsen tai toisaalta aikuisen, tämä on tieteellä näytetty.
Nukahtaminen on siis jo fysiologisesti vaikeampaa. Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että unen tarve on yhtä iso (tai jopa suurempi). Mahdoton yhtälö -mahdottomampi yhä, kun nuoren tärkein maailma rakentuu/rakennetaan iltayön tapahtumista. Ja murkkuna "opitaan" aikuisen unitavat.
Moni asia ei niin paljon harmita kuin se, että en oikeasti vaatinut ja valvonut lasteni nukahtamisaikoja (itse asiassa hävisin aina pyytämättömän äänestyksen aiheesta äänin 3 - 1).

Koko totuus nukahtamisesta ei ole fysiologiaa. Suuri osa on opittua tapaa.
Vuorotyökin on mahdollista, joskin raskasta ja vaatii oikean rytmityksen ja lepo- ja työajan järjestyksen. Myös jetlag on voitettavissa. Näin siis useimmilla. Moni pystyy rytmin vaihtoon yksinkertaisesti heräämällä aikaisemmin ja jättämällä päiväunen pois. Mutta kun unta ei saa, tila on tappavan vaarallinen. Jo yksikin valvottu yö vastaa muutamaa kaljaa, vaikuttaa työtehoon, turvallisuuteen. Pikkujuttu, mutta entä oikea unettomuus?
Mm. masennus on yhteydessä unettomuuteen. Unettomuus on tunnustettava sairaudeksi.

Tuntuu varmaan mukavalta kuulla aina ne samat neuvot iltarutiineista, valojen asteettaisesta himmentämisestä, pimennysvehoista, vain kevyestä syömisestä,stressin ja fyysisen rasituksen välttämisestä myöhään. Jopa autosuggestio, jäsen kerrallaan rentoututuminen auttaa joitakuita.
Jotain uuttakin olen kuullut: unihygienian on oltava kunnossa, so. huoneen tulee olla tuuletettu, rauhallinen, pimeä,oikea lämpötilaltaan, peitteen ja vuodevaatteiden sopivat ja puhtaat. Patjan ja tyynyn on oltava sopivat. Niin periaatteessa - käytäntö vaatiikin jo olosuhteita eli tilaa ja rahaa mm. ilmastointiin ja pimeyteen. Mielenrauha on kai kuitenkin se paras tyyny?

Maailma on rakennettu aamuihmisille tai ainakin työajat ovat sellaiset, että keskimäärin ne soveltuvat useimmille. Mutta ajat muuttuvat. Bisnesmaailma elää esimerkiksi Keski-Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kaukoidänkin aikaa koko ajan, maailma ei nukahda ikinä. Uudet liikkeiden aukioloajat illalla, yöllä, viikonloppuna tekevät säännöllisen työn ja levon rytmin yhä hankalammaksi ylläpitää. Ja kun kauppa on auki, pitää elintarviketeollisuuden puskea tuotetta yötä päivää, aivan varmasti kohta muunkin teollisuuden, jahka elintarviketyöläisten varsinkin tästä syystä asiallinen lakko saadaan murrettua. Lasten unirytmi sotketaan samalla, päivähoito onkin usein vuorohoitoa. Aivan tietoisesti, siis tahallaan, aiheutetaan valtavia ongelmia.

Uniklinikat ja unikoulut ovat arkipäivää. Normaali uni ei?