lauantai 2. kesäkuuta 2012

Ei ole varaa luontoon?


Luonto on suojelemisen arvoinen. Sellaisenaan, perustelematta ihmisen arvoilla mitenkään.

No tietenkin perustellakin saa. Hyviä perusteita olisi esimerkiksi ihmisen täydellinen riippuvuus luonnosta, luonnon kiertokulusta, kasvien ja levien tuottamasta hapesta, hiilidioksidin poistosta, yhteyttämisestä syntyvästä ravinnosta. On jo vähitellen uskottava kasvihuoneilmiöönkin.

Liian kaukaista, ei riittävän konkreettista. Olisiko lähijärven sinilevä helpompi ymmärtää?
Olisiko ilmaston ääri-ilmiö riittävän konkreetti asia sanomaan, että tarttis tehrä jotakin?
Turvesuo ja samea vesi, kaivos ja kuolleet linnut? Karvejäkälän puutos rungoilta ilmansaasteiden merkkinä?

Isovelipuolue SDP sai nuoren varapuheenjohtajan. Tämä loihe lausumaan, että SDP onkin punavihreä puolue! En ole edes mustasukkainen vasurien keksimästä termistä, jos sille jotenkin saadaan sisältöä demareiden toimintaan. Muuten kyllä, on aika tylyä kaapata toisen brändi ja ryvettää se sanahelinäksi. Ihan kuin Väyrys-Paavo tahtoo ratsastaa ympäristöihmisten "Kestävä kehitys"-termillä, vaikka hän näyttää sillä tarkoittavan vain luonnon hyväksikäytön jatkamisen mahdollisuutta.

Luonnon tuho on usein tahatonta. Usein se on myös ymmärtämättömyydestä johtuvaa. Osa on suoranaista kulutuksen ikuista kasvua, jonka vaikutusta ihminen ei (muka) osaa yhdistää luonnon tuhoon. Mutta kun tuho on tietoista, tahallista jopa: esimerkiksi ei ole haitatonta tapaa ottaa turvetta, ei ole haitatonta kaivosta. Lyhyen ajan taloudellinen hyöty on tärkeä, mutta kun hyöty on vain joillekin ja haitat kollektivisoidaan kaikille, jopa tuleville polville.

Rauhoitus on konkreetti tapa suojella. Lajien suojelussa onnistutaan. Mutta kenellä on varaa rauhoittaa alueita? Usein ei riitä, että esimerkiksi puu suojellaan vaikkapa liito-oravan pesäpuuna: iso alue, elinpiiri täytyy suojella.

Yksittäisellä ihmisellä ei ole kykyä suojella. Mitäpä se minun toimintani merkitsee isossa asiassa. Siispä lainsäädäntö avuksi: valitettavasti vain useat päättäjät ovat elinkeinoelämän asialla enemmän kuin luonnon, ikään kuin maamme olisi yhä sillä tasolla, että vain elintason nostamiseen on varaa.

Kuva on sädekehä päähäni. Omatoimisesti suojelen Kylkispuron rantalehdon.


Ei kommentteja: