Keväällä on kiire: kuin viimeinen kerta todellakin olisi viimeinen kerta, unohdetaan, että vireimmillään toimintakausi on oikeastaan syksyllä. Vielä on pari isoa kokousta jaksettava. Kokoustaminen kesällä ei juuri kiinnosta.
Koulu loppuu. Jotenkin se loppuminen rytmittää kaikkea ajatusta. Olisiko syynä viimeiset kymmenet vuodet koulua? Mutta miksi muukin maailma elää koulurytmiä?
Huomattava juttu, iso muutos on, että lapsia ei näy, ei kuulu. Missä he ovat? Eivät kai sentään sisällä tietokoneen tai pelin parissa koko päivää, kun ilmakin on kaunis.
Talvella kentällä on sentään luistelijoita, nyt harvoin ketään.
Oma haaveeni on hyvä kirja, upea ilma ja tammessa lehti tekemään varjon lukijalle. Mutta kaverille kanssa! Mutta ennen sitä, aamumetsä tai ranta viileässä, tyynessä. Rullikset jalassakin saa nautiskella.
Kyllä kesä touhua tarjoaa. Alan vaikka noin kahdenkymmenen maton pesusta. Järvessä en enää huuhdo, tulee siis vaikeuksia. Mutta silti en sinne jonottamaan pesupaljuille lähde, pesen edelleen sementillä ja huuhtelen paineella kotona.
Ensi viikoksi tulee taas touhua, kun Leo ja Otso saapuvat avuksi kaikkeen mahdolliseen yleispätevinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti