Olivat pojat hoitamassa vaaria keskiviikkoiltapäivästä aina sunnuntain puoleen päivään. On omaa tahtoa yksivuotiaassakin ja jääräpääkolmevuotias kokeilee paitsi vaaria myös rajojaan.
Ihan lepoa kaipasi, päiväunet otin heti kun enemmät jäljet ja varusteet oli siivottu.
Mutta on se vaan kivaa olla kahden noin kivan pojan vaari.
On telttailtu, luettu miljoona kertaa Puppekirjaa. On ajettu: - Vaali, aja mun kanssa! On ollut autopöytää ja automäkeä, leikattu nurmea. Leo kävi sirkustakin katsomassa ja otti valokuvia satamassa. Leikkimökkiä on siivottu, on keitelty kahvia ja leivottu vaarille kakkua. Mummo joi oikeasti "kahvia" Leon kanssa posliinikupeista leikkimökissä jopa.
Pienempi taas on muuttunut uskomattomaksi syömäkoneeksi, puolitoista purkkia menee omaa mössöä ja vielä Leon riisit ja makkarat päälle, leipää lisäksi.
Miten voi olla pieni poika aina niin valoisa ja ihana - mutta kun taas on ikenissä turvotusta ja hampaan tulo kenkuttaa. Otso on isin poika, mutta ihanasti luottaa vaariinkin. Ja sitäpaitsi maailma on täysi huolellisesti tutkittavia ja tarkkailtavia asioita: ero Leon nopeaan toteamiseen on silmiinpistävä.
Poikien tulo on projekti: ei sitä tullessa huomaa, mutta poislähdön jälkeinen tavaroiden paikalleenpano ja siivous on aika pitkä prosessi - on siitäkin huolimatta, että kyllä Pasi ja Maija jälkensä korjaavat. Kissan vessakin on siivottava, kupit tiskattava. Sieltä täältä löytyvät tallennetut lelut , kirjat ja palapelinpalat on pantava nopeasti talteen, tai ne häviävät. Syöttötuoli ja potta on puhdistettava ja vietävä pois, futoni tehtävä patjaksi, irtopatjat ja vuodevaatteet on saatava paikoilleen. Leo on kyllä hyvä korjaamaan tavaroitaan, mutta kun niiitä pikkuveli tallentaaa esimerkiksi maton alle, ei niitä heti löydä edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti