Toisena vuonna olimme ovelampia. Toimme pieniä pulloja siksi aikaa keittiön pöydälle käymään loppuun, kun kävimme kulkueella ja juhlissa kaupungilla. Oli valmista: yksi pullo räjähti pöydällä niin, että siivoamista, sokerisen siman pyyhkimistä ikkunasta, seiniltä ja lattialta piisasi. Ja sirpaleita oli ihan kylliksi, hienonhienoa lasimurskaa sukkiin tarttumaan ja jalkaan hieroutumaan..
Loput pöydällä olevat pullot vietiin kellariin oikein tiiviisti pyyhkeisiin kiedottuna, täristelemättä, yksitellen.
Erään kerraan pullon pohjalle jäi vielä vähän, korkki kiinni siis. Mutta älä unohda pöydälle! Tulimme taas kaupungilta, ja kunnon isi rupesi laittamaan kevyttä välipalaa, nakkeja hellan ääressä. Onneksi keittiössä ei ollut muita! Pöydällä räjähti. Sirpaleet rikkoivat mm. loisteputken suojamuovin ja yksi sirpale lensi n. kolme metriä ja iskeytyi lastulevyseinään pystyyn hellan luona. Yritäpä jollain muulla konstilla saada lasipalaa lastulevyyn pystyyn! Oppi on mennyt perille. Sima tehdään ajoissa, se saa käydä pari päivää sisällä. Tai toinen konsti, aika kätevä: vappuheilan kanssa otetaan lasillinen kuohuviiniä, ei tehdä simaa lainkaan.
Onpa tätä hyvää ja halpaa janojuomaa opittu tekemään muulloinkin kuin vappuna.
1 kommentti:
Tämä blogi on uudistunut, kiitosta vaan. Mitään toimintaa ei tahdo löytää. Ja näyttää ohjelma rivittävän ihan omalla tavallaan: tein kyllä aivan säntillisen kappalejaon, mutta kone rivitti ihan uusiksi.
Lähetä kommentti