Minäkö muka?

Suomalainen on hyvä alamainen, tottelee. Purnaa, mutta tottelee. Tämän tiesi Ruotsin kuningas, tiesi Venäjän keisari. Ja yhä suomalainen tottelee: on aivan käsittämätöntä, että meillä ei esimerkiksi ole työttömien kapinaa tai edes mellakkaa, ei tuhota edes omaisuutta.
Hyvä niin. Sietämätön ajatus olisi, että oman maan valmiusjoukot ja omonit kurittaisivat asein.

Tarvitaanko minun takiani poliisia (muuhun kuin lupia myöntämään)? Jos ei, olenko onnistunut vai joustamaton luuseri ilman omaa tahtoa.
Yhteiskunta on sopimus, jossa yhteisestä moraalista johdetuin pelisäännöin periaatteessa pitäisi kaikkien pystyä toimimaan. Jokaisen selän taa ei voi eikä tarvitse valvojaa.
Näin periaatteessa.

Olen yhä enemmän huolestunut. Me valitsemme päivittäisissä tilanteissa yhä enemmän itse, miten toimimme. Valinnanvapaus on toki osa länsimaisuutta, mutta valinnat voivat myös polkea toisen etuja ja aiheuttaa haittaa, vaaraa, hankaluutta. Liikenne on helpoin tapa havainnoida tätä.
Meitähän eivät koske kypäräpakot, turvavyöpakot, nopeusrajoitukset, kaistanvaihtosäännöt, jalankulkijavalot, pysäköintikiellot,...
Liikenne ei ole ainoa paikka, jo pienestä pitäen tiedämme kyllä, mikä olisi oikein, mutta valitsemme itselle sillä hetkellä edullisemman tavan.
Ohje, sääntö, määräys koskee vain toisia, olemme hyvin kärkkäitä huomaamaan toisten väärät valinnat.

Ihminen on enenevästi itsekäs. Ja nykylapsi, jonka edestä kaikki vaikeudet, pettymykset, ponnistelut tavoitteen suntaan on lakaistu (curlinglapsi), on yhä itsekkäämpi. Eihän hän odota mitään, kaikki saadaan heti. Kaikki tapahtuu myös heti, peleissä ja piirretyissä 10 sekuntia on uskomaton aika. Kaiken saa, kaikkea saa tehdä. Toisaalta ei tarvitse rasittaa itseään tai kantaa vastuuta, vanhemmat tekevät.
Miten tällaisen vapautta voi rajoittaa esimerkiksi kypärällä tai odotuttamalla minuutin valon vaihtumista, varsinkin kun malliaikuinen ei välitä mistään?