Lehteä lukiessa tuli taas sellainen deja vu-olo. Muistivat kuin muistivatkin jälleen kirjoittaa niistä metsiin mätänevistä miljoonista marja- ja sienikiloista. Ensimmäistäkään kertaa en ole nähnyt arvioita näiden miljoonien kilojen poishakemisen hinnasta: ainakaan meidän vieressämme ei ole metsää, ja jos olisi, ei citymetsä ole marjapaikka. Aina on marjaan lähdettävä, autolla useimmiten. Matka voi olla pitkäkin, ei hakkuuaukossa tai ensiharvennusmetsässä mitään ole. (Metsämansikan ääreen pääsi mopolla kivasti.)
Sic: marjalle tulee reaalisesti kovempi hinta kuin torilta ostaessa, tai sitten on kerättävä saman automatkan kuluilla useita ämpärillisiä, samaan autoon olisi pakattava useita kerääjiä jne.
Koko totuus ei tietenkään ole hinta. Voit uskoa, että metsän todellinen arvo piilee ihan muualla.
Onpahan se marja kuitenkin tekosyy lähteä, lupa tuhlata aikaa "vain" olemalla metsässä...
(Ja kaikkihan tietävät, että metsään en ilman syytä mene?)
Aina silloin tällöin saa lehdestä lukea myös erilaisista tuontielintarvikkeiden aiheuttamista
terveysongelmista. Milloin on salmonellaa pakastemarjoissa, lasia broilerissa.
Tänään oli uutisia Lauritsalan koulukeskuksen oppilaiden vatsatautiepidemiasta, puolet oppilaista oli kipeinä.
On muodostettu yhtiö, suurkeittiöitä, ruokaa lähtee muuallekin. Samaa ohrapuuroa söivät todella monet. Jopa kolme tuhatta ihmistä saattaa samalla kerralla saada sen ruokamyrkytyksen. Ei keittiöhygienia kuitenkaan ole kadonnut, päinvastoin, kyse on vain volyymista. Lisäksi voi olla mahdotonta saada turvallista lähiruokaa, koska EU-normisto pakottaa kilpailuttamaan suurkeittiöhankinnat - lehdessä oli juuri juttu puolalaisista , pakatuista perunoista. (Aikanaan se ahne paikallinen perunantoimittaja toi koululle aivan kamalan huonolaatuisia perunoita, myi paremmat paremmille ihmisille?)
Paitsi ruokaturvallisuutta, yhtiöihin katoaa ihminen: on kamalaa, että kouluruokala ei enää kuulu kouluun! Nyt se on osa persoonatonta ruopua, keittiön naiset juoksevat ja heitä tuskin näkee. He eivät ole osa kouluyhteisöä, eivät ole mukana työpaikkakokouksissa, tykyssä, eivät edes olla aikuisina lapsilleosaltaan kasvattamassa lapsia. Onneksi keittiössä sentään on tuttuja ja
onneksi omaamme on sattunut ihmisiä, joiden kanssa asiat hoituvat.
Kohta ei ole edes ruopua, vaan on tulossa jättiyhtiö pesulan ympärille - ketä ne keittiötädit silloin ovat?
Taitaa olla mukavampaa ruveta lukemaan lehdestä vain sarjikset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti