NIMBY

Kun maahanmuuttajia kotoutetaan, alkoholisteja tai mielenterveyspotilaita, entisiä vankeja halutaan sijoittaa yhteiskuntaan, kuntouttaa, valmistaa heitä normaaliin, itsenäiseen elämään, rakennetaan johonkin lähiöön koti (tai "koto", yäk), jossa valvonnan alla sopii sopeutua. Tulokset ovat varsin hyviä, ei ihme, että näitä suositaan raskaan ja kalliin laitosen sijaan.
Sitä paitsi on poliittisesti korrektia tehdä näin.
Puhun kokonaan toisesta asiasta kuin edellisen laman aikaisesta keskuslaitosten alasajosta: säästösyistä sijoitettiin kotoihin omalle paikkakunnalle kaikki, ja laitokset ammattilaisineen, juuri tähän ongelmaan suunniteltuine, tarkoituksenmukaisine tiloineen, varusteineen ja hoitoineen ajettiin alas. Oli melkoinen siirto yksityiseen suuntaan se, laadun kustannuksella.

Mutta, mutta. Kuntoutuskodit sijoittuvat tietenkin asutuksen keskelle - voi sitä kansalaisaktiivisuutta, mikä nousee vastustamaan! Päättäjän puhelin on kuuma, nimilistoja kerätään ja toimitetaan, yleisönosasto täyttyy. Asia on hyvä ja kannatettava, mutta se on NIMBY, Not In My BackYard.
(Muistaako kukaan kuitenkaan yhtään tapausta, jossa oikeita ongelmia on ollut?)

Vastustan suunniteltua Leirin liikekeskusta . Se ei ole nimbyä minulle, mutta koetan saada edes nimby-ilmiön avulla herätystä lähialueella, vaikka naapurivastustus taitaa pikemminkin innostaa päättäjää. (Olen aiemmin perustellut kantaani, niin että se puoli jääköön.)

Tyttären lähellä se vasta soma liikekeskus on. Jo aamusta on ukonturilasta istumassa kaljalla ja huutelemassa herjaa ohikulkijoille. Osa rähjäporukasta ei enää edes pääse lukuisiin alueen kapakoihin, törisevät he siis ulkona, huutelevat, sylkevät ja tupakoivat. Oikein ei nainen yksin voi kulkeakaan alueen läpi, kuitenkin esiimerkiksi junalle, kouluun, päiväkotiin, postiin ja ruokakauppaan on päästävä. (Helsingin ratkaisu näyttää siis loogiselta: lopetetaan koulu, päiväkoti ja kirjasto...)

Joillekuille liikekeskus on toive: maleksiminen shoppaillen koko päivän, nyt myös sunnuntain,
on toiveiden täyttymys ja parasta ajanvietettä. Siinä se päivä mukavasti menee: aloitamme Myllymäestä, puolen päivän aikaan siirrymme Krisseen, sitten Armaadaan, Galleriaan, Kultapiiskuun ja lopulta Leiriin. Autolla tietysti. Hupsista, unohtuiko ostaa ruokaa - ei se mitään, koulusta saa huomenna.

Kunnon liikemies kuitenkin tietää, että ainoastaan kauppa ylläpitää kasvua.
Ei ole hänen ongelmansa, jos kasvu on joltakin toiselta pois. Siis taas uusi keskus,vaikka entisissäkin on käyttämätöntä tilaa.

Oikein hyvä nimbyily on toteutunut Taalikkalassa (luulin kylää Kasukkalaksi, kun koulu on Kasukkalan koulu). Louhos on tulossa lähelle asutusta, jo toinen. Rekkaralli tulee olemaan hirmuinen, jopa 130 kasettirekkaa lisää ( ja muu liikenne) päivässä, melu on ainakin aluksi hirmuinen, kunnes päästään kallion sisään - mäki on vielä kylään päin kallellaan . Siis vastustan louhosta, kuten kyläkin, ilman muuta lautakunnassa - asia jäi pöydälle, järjestettiin asukaiden kuulemistilaisuus.
Olen itse cityllä tottunut pahempaankin meluun, juna, lentokone, Paroc, iikenne ym. pitävät kyllä melusta, pölystä ja tärinästä huolen. Mutta lasten koulutie on jalkakäytävillä ja suojateillä, ei kapea Vainikkalantie ilman pientareita, rekkojen seassa. Iso firma tuskin kaatuu -olivat edustajat hyvin asiallisia, tulivat mukavasti vastaan, kertoivat, että juuri missään ei toiminnasta ole tullut huonoa palautetta. Silti!

Ja minä kun aluksi ajattelin kirjoittaa nimbyä vastaan!