perjantai 4. joulukuuta 2009

Me loiset

Ihan vanhanaikaista on puhua huoltosuhteesta. Silti jo se on niin älytön loogisuudessaan, että kolahtaa päättäjään: ihan kuin vain ansiotyötä tekevä ylläpitäisi tätä yhteiskuntaa.

On niin kätevää "unohtaa" esimerkiksi arvonlisävero, palkaton, valtava määrä työtä vaikka omaishoitajana, kotiäitinä, lastenlasten hoitajana, järjestötyö, eläkeläisten maksamat verot,...

Pitäähän leikkureita ja huononnuksia perustella!

Vielä paljon komeampaa, muodikkaampaa on nyt lyödä samaan tuottamattomuuden nippuun kaikki sellainen työ, josta ei tule aineellisia, so. myytäviä tuloksia! Ns. tuottava työ maksaa kaikkien tällaistenkin yhteiskunnan loistyöpaikkojen palkat. Ettäs tiedät, loinen!

Tuottavuudeksi ei tietenkään lasketa esimerkiksi koulutustason nousua, ihmisistä huolehtimista, päivähoitoa (edes tuottavan työn mahdollistajana), infrastruktuurin ylläpitoa. Kaikki julkiset palvelut ovat kustannuseriä, eivät tuottavuutta. (Mihin kuuluu kuitenkin esim. Sailaksen palkka?) Kun ulkoistat yhteiskunnan työn, tulos on ostettavaa kauppatavaraa, tuote ja siis kannattavaa - jollekulle.

Voi sitä Isoherraparkaa! Hän maksaa mahdollisimman pienelle porukalle mahdollisimman vähän mahdollisimman isosta tuloksesta, ja nämä pienet porukat sitten maksavat veroina kaiken yhteiskunnan loistoiminnankin.
Eli ainoa kunnollinen ihminen onkin lopulta taas se osakkeenomistaja, jonka pussilla taas käydään, voi voi.

Onneksi on keksitty edes vähän hyvitystä ja lohtua pyyteettömälle kapitalistille. Useita uusia "omistusmahdollisuuksia" on keksitty, esimerkiksi ilmasto tai geenit. Immateriaalitalous on tullut tai ainakin vahvasti tulossa koulutuspolitiikkaan, verotukseen ja tekijänoikeuksiin. Kaikki koulutus kaupalliseksi vain, opiskelu maksulliseksi. Verotus alemmaksi tuottavalle tai innovatiiviselle (lue voittoa mahdollistavalle) työlle ja sijoituspääomalle. Patentit, tekijäoikeudet, innovatiiviset keksinnöt esim. tietotekniikassa palkanmaksajalle tai (kaupalliselle) yliopistolle tai instituutille.

Taitaisi olla talousjärkevää, että eläkeläiset viedään ladon taakse. Samaan kuoppaan kaikki kunnan,valtion, seurakunnan työntekijät, lapset, työttömät, mamut, sairaat ja muut tuottamattomat.

Vaan poru nousisi: missä olisivat ne kuuluisat markkinat, kun ei ole ostajia. Ilman ostajia riittää vaihdantatalous.

Eipä kyllä kulutusta nosta prekariaattikaan: kun jatkuva huoli toimeentulosta huonon palkan, pätkätyön, heikon sosiaaliturvan ja eläkkeen (pätkätyön ja palkan seurauksen) takia vaatii huomion jokapäiväiseen leipään, miten nostat kulutusta ja rahoitat näitä ainoita kunnollisia?
Miten edes tuotat, so. jaksat tuottaa kapitalistille tulosta, kun et edes saa vuosilomia työn ketjutuksen takia? (Valtio on johtava työn ketjuttaja Suomessa.)

Ei mene kaaliini ajatus, että palkka ei riitä edes toimeentuloon.

Miten talouspoliitikko voi vaatia samassa puheessa talouden kasvua ja palkanalennusta? Onko kovin fiksua olettaa, että siellä vientimaassa niillä työppösillä on niin paljon rahaa, että markkinat vetävät, kun omille ei sitä sallita.


Miksei köyhälistö tee vallankumousta, edes puoli miljoonaa työtöntä ei liikehdi? Ei tietenkään siksi, että peli on pelattu niin ovelasti, että on jonkinlaista hyvinvointia kuitenkin, onpa iso joukko monessa polvessa, joka kokee luonnolliseksi elää tukien varassa. On myös ainakin olevinaan demokratia (, jonka suomia mahdollisuuksia ei eniten tarpeessa oleva edes käytä). Systeemi on sisäänrakennettu, ainakin länsimaissa. Ay-liikekin on hampaaton, kun toiminta ei kiinnosta? Ajatus on elämänmallin kahleissa. Esimerkiksi mainittu prekariaatti on usein "siisteissä sisätöissä" eli siihen on upotettu oikeistolainen ajatuskahle kuten niin moneen pienipalkkaiseen ammattiinkin.

Lähden tästä puolueen piirihallituksen kokoukseen. Että edes jotenkin osallistuisin?



Ei kommentteja: