torstai 3. joulukuuta 2009

Tip tap!

Maailmassa on jotain pysyvää. Joulupukki se vaan porskuttaa.
Ei paina ikä, ei ole kiire eläkkeelle.
No mikäpäs, eivät paina työtkään kuin yhtenä päivänä vuodessa.
Tosin työ on sitten todella hektistä. Jos pukki käy esimerkiksi 2 :ssa miljardissa kodissa, hänellä on aikaa laulattaa ja kysellä lasten kiltteyttä, jakaa lahjat ja hankkia punainen nenä noin 0,oooo432 sekuntia per perhe. Aikaa on n. 31 tuntia, ei 24, kas kun maa pyörii. Siis on kehitetty jo kauan sitten valon nopeuden ylittävä tekniikka ja aikasilmukointi, mitkä Pukki pitää aika tylysti vain omana tietonaan. Miten minusta kuitenkin joskus tuntuvat ne pukin jaaritukset tosi pitkiltä, vaikka, hehheh, kaikki ovat niin hauskassa mukana?

Onneksi pukki on jakautunut sivupersooniin, mikä antaa lisää aikaa kummasti, kun on monta menemässä ja useita päiviä. Esimerkiksi Hollannissa hän on Sinter Klaas ja liikkuu jo meidän itsenäisyyspäivämme aikana: Niilon päivä, Niilo = Nikolaus/Nikolaos = Claus = Klaas. Tämä Klaas se jakaa (myös) aika pahanmakuisia (mielipide) pikkupipareita.
Se Santa Claus taas tunkee piippuihin vasta yöllä, ei kunnon Joulupukin tapaan aattoiltana, sitä paitsi hänen poronsa (se Rudolf the Red Nosed Reindeer ym.) lentävät, mikä vähentää mystiikkaa. Yhdet alkuperäispukit tulivat vasta loppiaisena, ne kolme kruunua Ruotsin vaakunassa eli Gaspar, Melchior ja Balthasar-tietäjät tai kuninkaat.

Se Myran (Smyrnan) piispa Nikolaos vain vilahti, kun jakoi salaa, pyyteettömästi, köyhille joululahjoja. Vissiin hän oli sitten valkoparta,vanha ukki: ainakin ikoneissa hän on aikamoinen, joskin ryppyotsainen joulupukki. Minkäs hän sille voi, että Coca Colan markkinointi-ihmiset elivät yli 1600 vuotta myöhemmin ja joutuivat kuvittelemaan hänelle punaiset vaatteet ja Disney asuinpaikaksi Pohjoisnavan.

Nuuttipukki potki pieleksiä ja teki rumia kepposia, suorastaan pahaa. Siis jos et antanut jouluhyvien tähteitä, jouduit täkäläisen rajun "halloweenin" uhriksi. Nuuttipukilla oli tuohinaamio ja turkki nurin, karvahattu: siis joulupukki on oikeasti puuhkalakki, karvanuttu.

Topeliuksen Joulupukki taas on todellinen pukki, itsekkään ylpeä elukka, joka ikuisesti hyvittää tylyä Jeesus-vauvan (miksi aina sanotaan Jeesus-lapsi?) kohteluaan. Sitä pukkia ei näe, se kopisee kuistilla, heittää lahjat sisään ja häviää talveen taas. Suosittelen häntä, ei tarvitse maksaa sille samat tarinat höpisevälle paksulle tekopukille...(Se isäkin kun on usein juuri pukin käynnin aikana jossakin tärkeällä asialla?)

Entä ne orjatyössä raatajat? Elf on ilkeä otus pohjimmiltaan. Kotitonttu taas oli puolijumala, huolenpitäjä, pelottava ja hyviteltävä haltija, joka ei varmaan pidä siitä, että häntä sanotaan tontuksi. Tonttu taas sanana tulee sanasta tomte(gubbe), tontin eli rakennuspaikan haltija hänkin oli, esimerkiksi Peukaloisen retkistä hän on tuttu. Ja itsekin olet tonttu, kun olet lukenut tänne asti...

Joulutonttu? Olisi ay-liikkeellä tai markkinointioikeudella sanomista, olisi lastensuojelullakin ehkä asiaa! Puuropalkalla, ikuisessa uurastuksessa: jos et ole verstaalla, olet Korvatunturin KGB:n palveluksessa ahdistamassa ja vakoilemassa normaaleja lapsia.
Mistään tavaramerkeistä ja patenteista ja tuotesuojista piittaamatta tonttu laatii yhä hienompaa ja kalliimpaa tavaraa. Ja Pukki jakaa pyyteettömästi: mikä on jakaessa, kun hän saa kaiken kiitoksenkin, vaikka hänellä on laaja joukko alihankkijoita tai rahoittajia.

Jouluun liittyy paljon kivaa. Leikkiäkö kaikki? Esimerkiksi joulutähti? Miksi pääpahis on Luciferus (valon tuoja)? Olisiko siksi, että tähti ei tuonut vain niitä kolmea vanhaa kumartajaa,
se toi myös tappamaan ja virtaan (mikä virta Beetlehemissä on?) heittämään ne Herodeksen
urhot. Ja ne vanhan perinteen oljet lattialla olivat käteviä myös kätkemään kaiken rojun ja saastan, mitä pitopöydältä heitettiin (kiva kuvaus esimerkiksi Orm Punaisessa).
Kuusikin voi olla pakanallinen esi-isien puu tai karsikkopuu, lahjat hedelmällisyystoivotuksia (pullapoikia ja -tyttöjä aluksi) tai kultaa, pyhää savua ja miir- ha-mi -a (D-dur), itse joulukin Saturnaalia tai viikinkien JUL, talvipäivänseisauksen ajan pohjolan shamaanien raju juttu, jotka kristinusko kätevästi siirsi kalenteriinsa.

Mutta kun se on niin kivaa, kaikkineen. Ja ennen muuta tulee sekin hetki, että maailma pysähtyy hetkeksi, olen rakkaitteni ympäröimä onnellinen mies.
Se kantaa, se.

Ei kommentteja: