Hajamietteitä lapsesta

Tämä on osasto, johon alan kokoilla lapsiasioita. Eli tämä kai täydentyy, kun jostain kuulen jotakin fiksua.

Onko meillä selkeä mielikuva, millaiseksi haluamme lapsemme kasvavan
Onko se reaalinen, onko se edes hyväksyttävä? Ovatko vanhemmat edes uneksineet yhdessä, saati keskustelleet.

Lapsi oppii katsomalla ja kokemalla. Miehen mallin, naisen mallin.
Mitä hän sinulta oppii, minulta oppii, vain elämällä kanssamme?

Millaista viestiä kehon kieli antaa lapselle? Oletko hänelle aina teeskenteljä?

Aseriisuntakasvatus on kasvatusta konfliktien ratkaisuun väkivallattomasti.
Mutta kasvu tapahtuu kasvattamattakin. Millaisia ovat ratkaisusi, ratkaisuni arkena?
Minäkö väkivaltainen, en ainakaan henkisesti!

Onko tärkeämpi opettaa tietoa kuin toimeen tulemista ihmisten kanssa?
Tietoa saa mistä vain, mutta milloin viimeksi tietoisesti kasvatin?

Miten niin hyvästä perheestä ja niin hyvin kavattamalla saatiin aikaan niin epäonnistunut lapsi - vai olisiko hän sittenkin vain erilainen kuin epärealistinen mielikuvasi, onnistunut omassa tavoitemaailmassaan. Onneksi lapsesta ei tullutkaan sinun klooniasi.
Onko lapsi osa perhestatusta ja suoriutumista? Vai onko hän aidosti toivottu, omana itsenään rakastettu, arvokas osa perhettä.

Rakastaminen on toisen hyväksymistä kokonaisena, puutteineenkin, sekä tekoja toiselle ja toisen puolesta.
Näkeekö lapsi rakkautta vai pelkkiä puutteita meissä? Tämäkö on viestimme lapselle keskinäisistä suhteistamme.

Onko tavara rakkautta, sen yritystä ostamalla muiden keinojen puutteessa vai onko lahja vain opittu tapa?
Mitä viestit esimerkiksi monsterilahjalla?
Haavoittaako ei, onko odottaminen ja tavoitteleminen, jopa tekeminen pahasta?

Joiko lapsesi jo kohdussa? Juotko yhä hänen elämäänsä?

Miksi syliin pääsee vain lapsi - onko hellyys vain lapselle? Pääseekö edes lapsi...

Puratko omat unelmasi ja pettymyksesi lapsen harrastuksiin vai annatko hänelle oikeasti avarampaa maailmaa?

Olit itse niin hyvä kaikessa, että masennat lapsesi? Taisit jaksaa kaiken, osata kaiken, tehdä kaiken, kestää kaiken. Ja niin hyvä sinusta tulikin....

Silitätkö koiraa, kun et osaa silittää lasta? Pitääkö lapsen tulkita tunteet, kun voisit ne näyttääkin, jopa sanoakin. Miehille keinoja lisää!

Lapsi voi kokea sinun kauttasi. Mikä on sinulle tärkeää, mitä haluat hänelle näyttää? Mitä et halua...?

Puhunko toista, teen toista? Koskeeko sääntö tai ohje vain muita - ja lasta.

Isä sallii,vaikka äiti kieltää? Vanhemmat kieltävät ja isovanhemmat sanovat: - Pittäähä lapsen saaha. Ja kaikki isovanhemmat tietävät paremmin, mikä on lapselle parasta?

Miksi lapsen utelias, vilpittömän innokas katse sammuu noin kymmenvuotiaana?
Olisiko tarjottu liikaa valmista oman etsimisen ja kokemisen sijaan, vai onko se kypsymistä?