Teatteri, kuten muutkaan taiteet, ei ole sama asia kaikille. Toiselle se on vain viihde ja ajankulu, teatterin on tuotettava ymmärrettävää ja vain oman mielen mukaista hauskaa.
Toiselle ääripäälle taas teatterilla on myös yhteiskunnallinen tehtävä: se on nykyajan narri, joka saa ja jonka kuuluu sanoa sellaistakin, mistä vallanpitäjä ei pidä, katsoja itse ei pidä. Se on kuriton (riippumaton) rakki, jonka kuuluu tarvittaessa purra vaikka omistajansa, ruokkijansa kättä.
Teatterin kuuluu toiselle etsiä uutta, toiselle pysyä vanhassa ja koetussa.
Kun teatteri on laitosteatteri, se laulaa helposti niitä lauluja, joita ympäröivä yhteiskunta haluaa.
Milloin on syynä tulostavoite kuten muillakin (yhteiskunnan) laitoksilla, milloin on syynä suoranainen poliittinen yksisilmäisyys esimerkiksi lautakunnan nimityspolitiikan tai määrärahojen kautta.
Ainaista niukkuutta koetaan toki muutenkin, sillä teatteria ei juuri voi yhteiskunnan peruspalveluna pitää - eikö? Niukkuutta jaetaan esimerkiksi vuorovuosin kurjistamalla laitoskulttuuria ja harrastajakulttuuria, tasapuolisesti tietysti.
Tulostavoitteeseen tietysti päästään esittämällä vain (koettuja) musikaaleja ja mummoteatteria, jolloin teatterin koko yhteiskunnallinen funktio lakkaa ja teatteri joutaa tuhoutuakin?
Totuus lienee, että edes musikaali täysille katsomoille ei kata kuluja, vaikka tavoittet täyttääkin.
Ilman muuta selvää on, että huonoina aikoina uusi teatteritalo ei ole "kansan" mielestä ensisijainen investointi. Ei siitäkään huolimatta, että juuri kansaa varten se on: ilman yhteiskunnan tukea sillä ei mitään mahdollisuutta tällaiseen kulttuurin saavutettavuuteen ole. Teatteri on nimen omaan vasemmiston tuote, jopa useimmiten työväennäyttämöstä syntynyt.
On kuitenkin todella hienoa, että juuri nyt asia otetaan esille, eikä ryvetä lamaitsesäälissä ja ajauduta ajopuuna. Nyt on aika suunnitella, hyvänä aikana voi sitten tehdä. (Hyvänä aikana maksetaan tämän ajan velkaa, varaudutaan seuraavaan lamaan eikä siis ole rahaa...)
Uuden teatterin sijoituspaikkaa sopii vielä harkita. Kansalaistori on toki keskellä, mutta juuri
kansalaistorina , Areiopagina, kehittämisen arvoinen sinällään, ja se olisi oikeasti otettava enemmän käyttöön. Uljaita paikkoja on kosolti sekä harjulla että järvimaisemassa.
Harrastelijoille on jäämässä miljoona tilaa kouluverkostoratkaisujen yhteydessä?
Teatterissa äkkiä ajatellen tärkeintä on draama, ei puitteet. Mutta kun näyttelijä on ihminen, ei robotti, hänkin kärsii surkeista työolosuhteista, kosteudesta, ahtaudesta, ... Eikä katsojan illuusiokaan aivan helppo ole synnyttää ilman asiallista tilaa ja tekniikkaa.
Jos on laitosteatteri, olkoon se asiallinen.
Käsitys taiteen syntymisestä vain nälkäisenä ja ainaisesti olosuhteita vastaan kamppaillen
on kuollut.
Eläköön teatteri!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti