Rehdit nuorukaiset kisailevat

Helsinki Horse Show on vaarassa!
Opetusministeriö tukee, Veikkausvoittovaroin tuetaan, katsojatavoitteet ylittyvät. Vaarassa se silti on, ja syy on aika outo: kansainvälinen ratsastajaliitto vaatii suurempia palkkioita, nyt kun jaetaan vain 200 000 euroa... Mitähän maksanee hevosten rahtaaminen, jäähallin muuttaminen areenaksi, tallien ja pilttuiden rakentaminen,...
Tekisi tietysti mieli sanoa, että joutaa mennä: yläluokan heppatyttöjen unelmien toteutuma ei juuri hipaise tavallista kansaa.

Asialla on kuitenkin yleistä merkitystä. Aivan samoin kävi ahneuden takia esimerkiksi ammattijääkiekossa, ja eikö NHL ja jopa Suomen oma Harkimoliiga sopineet palkkiokatoista. Olipa NHL pitkään ns. lakossa eli pelaajat kävivät esimerkiksi Suomen pääsarjassa hankkimassa leiväntynkää, kun ne lakkoavustukset ovat niin pieniä. Samoin käy golfissa ja tenniksessä? Kyläkisa ei kiinnosta pelaajaa, ei yleisöä, ja isojen kisojen palkkiot karkaavat pienen maan saati kirkonkylän resurssien ulottumattomiin.

Olympialaiset ovat rakentamisnäyttely ja kansakunnan tai järjestelmän uhon, näytön paikka, jonkin verran ammattiurheilujuhla. Televisio-oikeudet ovat tärkeä puheenaihe hirveän hintansa takia. Ammattimainen tai ammattiurheilija on ainoa, joka menestyy, rahaa palaa niin valtioilta kuin sponsoriltakin suunnattomasti. Yleisöäkin rahastetaan, jopa näyttää siltä, että kaikki urheilu menee jollekin kaupalliselle kanavalle kohta.

Urheilijan menestyspaine on niin suuri, että dopingin lähes ymmärtää. Palkka riippuu menestyksestä, ei uhratusta hiestä tai tunneista. Jopa palkinnot ovat rahaa.
Urheilija ansaitsee menestyessään älyttömästi: onko mitään järkeä maksaa tällaisesta tuottamattomasta huvista /eikö meillä todellakaan ole varaa maksaa esimerkiksi vanhusten omaishoitajille tai alipalkatuille kunnan naisille?

Kokonainen turha brändimaailma elää urheilulla. Ja mannekiineja tarvitaan. Onko menestyvää urheilijaa, joka ei edusta jotakin tallia (agentteineen ja muine saalistajineen) ja sponsoria?
Ihanko tosissaan tuote on meille tavallisille liikkujille parempi, jos se jonkin merkin takia maksaa moninkertaisesti vastaavaan merkittömään nähden? Tai tarvitaanko monenlaista kannattajakrääsää? Onko olympialaisten oltava Coca-Colaa tai ajanoton näkyvästi jonkin tietokoneen tekemää?

Yleisurheiluilpailut jaetaan eri tasoisiin: ne huiput kisaavat ihan keskenään omissa liigoissaan, samat jepet pyörivät ympäri maailmaa kisasta toiseen ja tavoittelevat esimerkiksi kultaa, se toka rivi pitää omat kisansa. Kansallinen, edes SM-kisat, saati piirikunnallinen ei urheilijaa kiinnosta - onkohan kumma, jos ei yleisöäkään.

Joukkueurheilu se vasta veijari on. Kun menee seuraamaan vaikkapa SM-liigan peliä,
huomaa, että joukkueet vilisevät ostomiehiä, ulkomaisia sankareita.
Ja kuitenkin yleisö elää fanaattisesti "kotijoukkueensa" mukana. Laskehan joskus, montako oman kaupungin kasvattia seuroissa pelaa... En minä osaa venäläis-tsekkiläis-pohjoisamerikkalaisjoukkuetta ihan omana pitää. (Saati muutenkaan ymmärrä lätkäideaa: on muka säännöt, mutta ...)
Jalkapallohuliganismi sekuitenkin vasta poikaa on, "oma" joukkue voittoon vaikka vastustajan kannattajat murjomalla - ja omissa pelaa vaikka ketä.

Onni on, että omat lapseni eivät osoittaneet suurempaa innostusta urheiluun.
Ja silti, periaatteessa, olen urheilumiehiä ja näen urheilussa paljon hyvääkin. Esimerkiksi se on yksi niitä harvoja elämänalueita, jossa musta saa olla eturivissä.

Kilvoittele hyvä elämän kilpailu (ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään)! Paavali tiesi mm. Olympialaisista.