Jos ei päästä yksimielisyyteen tai jos saadaan todella mitätön kompromissi aikaan, ns. talous tekee johtopäätöksensä ja syöksy sen kun jyrkkenee. Markkinat reagoivat. Kasvottomat, mutta toki ihmiset.
USAn ja Euroopan välillä vallitsee valtava ristiriita: useimmat Eurooppalaiset valtionjohtajat jo uskovat, että talous tarvitsee säätelyä ja ovat valmiita siihen. USA on edelleen täysin vapaan markkinatalouden kannalla. Mikä on siis se toimiva ratkaisu tässä välissä?
Muistammehan, miten täysin kontrolloimattomat, sinisilmäisesti luotetut vapaan markkinatalouden uudet välineet juuri aiheuttivat kriisin. Siellä USAssa aluksi.
Mikä on Obaman vaikutus?
Mitä on talous? Useimmille konservatiiveille (vallitseva suuntaus koko Euroopassa) talous on sama kuin valtiontalous vahvistettuna ajatuksella markkinoiden toimivuudesta. Ajatus mennee suurin piirtein niin, että kun markkinoilla eli siis osakkeenomistajilla menee hyvin, murusia tippuu sitten kaikille ja kaikilla menee ainakin kohtuullisesti. Teollisuus pyörii, veroja, myös valmisteveroja ym. välillisiä veroja maksetaan paljon, on varaa tulonsiirtoihinkin (joita porvari ei tee).
Niinkö käynee...Muistetanpa kotikutoinen 90-luvun lama: Suomen valtiontalous oli priimakunnossa, olimme EMU-kelpoisia - ja kansa voi todella huonosti, osa porukkaa kärsii yhä. Pelastimme pankit ja pääoman, emme ihmisiä, ja kiitokseksi pankit antoivat meille mm. palvelumaksut ja teollisuus, pelastettujen pankkien pääasiakas, kiitää kohti halpamaita.
Toistaiseksi tuki on valumassa vain hyväosaisille, veroa maksamattomat eivät niitä saa, maksavat toki mm. arvonlisäveroa ja palvelumaksuja.
Mutta että tuki valutettaisiin suoraan osakkeenomistajien kukkaroon? No sinnehän se, kulutustahan tässä pyritään lisäämään!
Teollisuus, osakkeenomistajat, pääoma, markkinat, ovatko ne synonyymeja?
Kun tukea eniten tarvitsee, siihen on vähiten varaa. Ja hyvinä aikoina pitää varautua huonoihin aikoihin, ei siis ole varaa vähäosaisten tukeen. (Tämähän koskee monta muutakin asiaa, esimerkiksi julkisen alan palkkoja.)
Mitään väliä ei ole sillä, kuinka ihmiset voivat, ei myöskään uudessa tuotantolaitoksen sijoitusmaassa: osa sijoittumispäätöstä tulee mm. huonosti jaksavasta ay-liikkeestä, puutteellisesta työturvallisuuslainsäädännöstä ja surkeista työoloista.
Työttömyys kaikkine lieveilmiöineen on teollisuuden entisen kotimaan yhteiskunnan ongelma, ei yhtiöiden. Sic: teollisuus, pääoma eivät kuulu yhteiskuntaan, eivät täytä sopimustaan - eivät ansaitse yhteiskunnan tukea?
Jos ongelma olisi näin pieni, se olisi lopulta aika helppo hoitaa. Jollain lailla tämäkin lama hoidetaan. Joidenkin eduksi, toisten tappioksi. Ja uusi lama odottaa jo nurkan takana, aina se on tullut. Eli oire poistetaan, ei tautia.
Talouden todellinen ongelma on lopulta siinä, että suuri osa tuotannosta ei ole edes tärkeää muuten kuin juuri talouden kannalta.
Tarpeet luodaan, jotta talous pyörii, ja ikuinen kasvu on ainoa oikea malli.
Tämän ajatuksen nitistäminen edellyttää todellista työn, resurssien, varallisuuden, raaka-aineiden globaalia uudelleenjakoa tasan, elintason laskua teollisuusmaissa, todella suuren luokan päätöksiä. Kokonaan uutta ajattelumallia ja asennetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti