Mikään asia ei yleistämällä ole totta. Ei tämäkään.
Pikkulasten missikisat: lapset meikattuina, kammattuina pikku aikuisiksi, seksistisiin asuihin puettuina. Missä on lapsi, lapsenomainen herttaisuus ja pehmeys.
Sama ilmiö toistuu lastenvaatteita myyvässä kaupassa. Kyllä, siellä ne ovat asialliset toppa- ja kurahousut, myös sievät lastenasut, mutta toisissa telineissä on silkkaa myrkkyä. Miksi ihmeessä monet tyttöjen hienousvaatteet tekevät lapsesta pikkuhuoran - ja mikä äiti sellaisen vaatteen lapselleen oikeastaan haluaa? Ehkäpä se äiti, joka on sisäistänyt ikuisen nuoruuden, ikuisen houkuttelevuuden - katsoa saa vaan ei koskea, mutta älä tuijota, vaikka sitä oikeastaan haluan -omaksi muodikseen. Ja minkä ihanteen tarjoaa esimerkiksi Barbie-nukke? Poikien vaatteet ja lelut ovat onneksi (?) hirviöitä, aseita ja pääkalloja pullollaan.
Epävarma murkku ei voi olla ulospäin epävarma. Hän haluaa toimia kuten "kaikki" toimivat. Hänen on siksikin usein tupakoitava, ryypättävä, hänen on katsottava kielletyt filmit. Meikkaus on monella kovaa, värit räikeitä, hiukset, vaatteet ja korut korostetun aggressiivisia, tai sitten nuoruus naamioidaan aikuisuudeksi Elämän on oltava ekstriimiä. On oltava cool ja kelvattava johonkin viiteryhmään.
Ja seksi on koettava viimeistään 13-vuotiaana, niinhän kaikki tekevät? Eikä seksi aina tapahdu oman ikäisen kanssa, varsinkaan, kun vanhemmalta kaverilta voi saada viinaa, voi kenties päästä ravintolaan hänen kanssaan, on käytössä autot sun pelit, rahaa, lahjoja.
On epäkohteliasta puhutella lasta lapseksi, ihan oikeasti he loukkaantuvat ja ovat niin aikuisia ja tietävät kaiken? Kaiken esimerkiksi seksistä, tunteista. (Maan pinnalle vanha setä saa heidät esimerkiksi kysymällä, olisiko nuori kypsä ottamaan vastuun omasta vauvasta...)
Nymfetti on toukkavaihe, joka aika lailla muistuttaa aikuista (hyönteistä, esim. heinäsirkkaa).
Nabukovin Lolita oli juuri nymfetti. Nymfettejä on maailman tytöissä paljon, he kyllä itse luulevat olevansa aikuisia - ja moni aikuinen mies on ainakin luulevinaan heitä aikuisiksi, kun kiinni jää.
Netti on mahdollisuus. Mahdollisuus myös pahaan. Moni nuori(kaan) ei tiedä tai tiedosta vaaroja, esimerkiksi paljastaa aivan liian paljon itsestään tai läheisistään. Mutta moni varmasti tietoisesti leikkii tulella ja menee mukaan ilmiselvästi typerään toimintaan. Myös pedofiilin ansaan.
Pojat? Kreikkalaiset hyväksyivät poikien hyväksikäytön. Me emme ole kreikkalaisia, emmekä elä antiikkia.
Insesti on törkeydessään vielä omaa luokkaansa. Mutta aivan varmasti insestisyytöksiä on käytetty myös aiheetta, lyömäaseena, kun puolisoiden välit ovat mahdottomuuksiin asti vialla.
Mikä on parempi keino tuhota (miehen) koko maine ja elämä, mahdollisuus edes tavata lapsensa.
Sukupuolisuus on valtava osa elämää. Mutta voisiko se kasvaa ja kehittyä jotenkin kauniisti, hitaasti, yhdessä tunteen ja järjen kanssa. Olisiko meissä miehissä miestä - munaa - sallia se?
Mikään ei tee pedofiilin toimintaa hyväksytyksi. Eikä edellä oleva lievennä teon vääryyttä.
Mutta ehkä antaa jollekin uuden näkökukulman?
Karmeaa, miten kaunis ilmaus pedofiili, siis lapsen ystävä, on ruvennut tarkoittamaan päinvastaista.
Pikkulasten missikisat: lapset meikattuina, kammattuina pikku aikuisiksi, seksistisiin asuihin puettuina. Missä on lapsi, lapsenomainen herttaisuus ja pehmeys.
Sama ilmiö toistuu lastenvaatteita myyvässä kaupassa. Kyllä, siellä ne ovat asialliset toppa- ja kurahousut, myös sievät lastenasut, mutta toisissa telineissä on silkkaa myrkkyä. Miksi ihmeessä monet tyttöjen hienousvaatteet tekevät lapsesta pikkuhuoran - ja mikä äiti sellaisen vaatteen lapselleen oikeastaan haluaa? Ehkäpä se äiti, joka on sisäistänyt ikuisen nuoruuden, ikuisen houkuttelevuuden - katsoa saa vaan ei koskea, mutta älä tuijota, vaikka sitä oikeastaan haluan -omaksi muodikseen. Ja minkä ihanteen tarjoaa esimerkiksi Barbie-nukke? Poikien vaatteet ja lelut ovat onneksi (?) hirviöitä, aseita ja pääkalloja pullollaan.
Epävarma murkku ei voi olla ulospäin epävarma. Hän haluaa toimia kuten "kaikki" toimivat. Hänen on siksikin usein tupakoitava, ryypättävä, hänen on katsottava kielletyt filmit. Meikkaus on monella kovaa, värit räikeitä, hiukset, vaatteet ja korut korostetun aggressiivisia, tai sitten nuoruus naamioidaan aikuisuudeksi Elämän on oltava ekstriimiä. On oltava cool ja kelvattava johonkin viiteryhmään.
Ja seksi on koettava viimeistään 13-vuotiaana, niinhän kaikki tekevät? Eikä seksi aina tapahdu oman ikäisen kanssa, varsinkaan, kun vanhemmalta kaverilta voi saada viinaa, voi kenties päästä ravintolaan hänen kanssaan, on käytössä autot sun pelit, rahaa, lahjoja.
On epäkohteliasta puhutella lasta lapseksi, ihan oikeasti he loukkaantuvat ja ovat niin aikuisia ja tietävät kaiken? Kaiken esimerkiksi seksistä, tunteista. (Maan pinnalle vanha setä saa heidät esimerkiksi kysymällä, olisiko nuori kypsä ottamaan vastuun omasta vauvasta...)
Nymfetti on toukkavaihe, joka aika lailla muistuttaa aikuista (hyönteistä, esim. heinäsirkkaa).
Nabukovin Lolita oli juuri nymfetti. Nymfettejä on maailman tytöissä paljon, he kyllä itse luulevat olevansa aikuisia - ja moni aikuinen mies on ainakin luulevinaan heitä aikuisiksi, kun kiinni jää.
Netti on mahdollisuus. Mahdollisuus myös pahaan. Moni nuori(kaan) ei tiedä tai tiedosta vaaroja, esimerkiksi paljastaa aivan liian paljon itsestään tai läheisistään. Mutta moni varmasti tietoisesti leikkii tulella ja menee mukaan ilmiselvästi typerään toimintaan. Myös pedofiilin ansaan.
Pojat? Kreikkalaiset hyväksyivät poikien hyväksikäytön. Me emme ole kreikkalaisia, emmekä elä antiikkia.
Insesti on törkeydessään vielä omaa luokkaansa. Mutta aivan varmasti insestisyytöksiä on käytetty myös aiheetta, lyömäaseena, kun puolisoiden välit ovat mahdottomuuksiin asti vialla.
Mikä on parempi keino tuhota (miehen) koko maine ja elämä, mahdollisuus edes tavata lapsensa.
Sukupuolisuus on valtava osa elämää. Mutta voisiko se kasvaa ja kehittyä jotenkin kauniisti, hitaasti, yhdessä tunteen ja järjen kanssa. Olisiko meissä miehissä miestä - munaa - sallia se?
Mikään ei tee pedofiilin toimintaa hyväksytyksi. Eikä edellä oleva lievennä teon vääryyttä.
Mutta ehkä antaa jollekin uuden näkökukulman?
Karmeaa, miten kaunis ilmaus pedofiili, siis lapsen ystävä, on ruvennut tarkoittamaan päinvastaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti