Kipin kapin eläkkeelle, kun vielä voit!

Loogista. Porvarihallitus, so. omistavaa luokkaa edustava hallitus, yksipuolisesti päättää
korottaa eläkeikää. Omistaminenhan ei eläkeikiä tunne.

Merkillistä ei ole, että työtätekeviä edustava oppositio tai ay-liike eivät tästä pidä. Työnantajakaan ei varmaan ole erityisen innostunut pitämään harmaita panttereita työssä, kun on tarjolla jonottain nuoria, oppimiskykyisiä ja juuri koulutettuja tekemään pitkää päivää.
Eikä se Jyrki-Matti tähän jättänyt: samalla irtisanottiin vuorotteluvapaasopimukset, osa-aikaeläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeiden perusteet.

Nelikanta (valtio, työntekijäjärjestöt, työnantajajärjestöt, maatalous) muuttui kolmikannaksi ja nyt kai sitten yksikannaksi? Onko tukeva pohja? Kannattaako juuri tässä tilanteessa aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta, olla poliittisesti epäluotettava ja aiheuttaa välikysymys, kun aika tulisi käyttää ratkaisujen etsimiseen. Kannattaako myöskään aiheuttaa ryntäys eläkkeelle: tottahan se, joka voi vielä vanhaan tapaan toimia, tekee sen, kun vielä voi.

Eläkepommi on - ainakin oli - huuhaata. Kymmeniksi vuosiksi oli eläkerahat jo kerätty. Mutta mitä mahtaakaan tämänkertainen taloudellinen lama tehdä pääomille, jotka on (tietenkin) sijoitettu osakkeisiin.

Huoltosuhdekin on suurelta osin huuhaata, mutta on se hieno sana muodistaa käyttöön juuri nyt, sillä voi porvari lyödä hölmöjä olan takaa. Ihan tosissaanko jokainen eläkeläinen on vain rasite ja tuottamaton?
Esimerkiksi minä maksan ihan komeasti veroa kotikunnalleni, myös valtiolle, olisinpa varmasti ainakin vielä hyvinkin tervetullut sisäänmuuttaja moneen pikkukuntaan.
Eri asia on, jos olisin pelkän kansaneläkkeen varassa tai laitostettu: tällä hetkellä en ole kunnalle todellakaan kallis palvelujen kuluttaja.

Totta tietenkin on, että työssä käymättömien osuus väestöstä kasvaa kaiken aikaa ja nopeasti.
Me suuret ikäluokat olemme juuri siirtyneet eläkkeelle tai sitten juuri siirtymässä.
Mutta näinhän se oli sovittu. Eikä enää sovi valittaa, että me viemme kaikki johtavat ja parhaat työpaikat ja olemme nuorten työllistymisen este.

Tiedon ja taidon hiljainen siirto on tärkeää, vaikka työ sinänsä olisikin muuttunut. Eri ikäryhmiä tarvitaan työpaikoilla. Mutta ikähaitarin yläpäässä pitää olla omaa valinnanmahdollisuutta, valintoja työkyvyn, mutta myös työhalun mukaan. Joka alalla on tehtäviä, joita vanheneva ei pysty enää tekemään, ei enää opi tai kenties halua oppiakaan tai halua muuttaa vakiintuneita työtapojaan, olla dynaaminen. Hallinnollinen päätös ei lisää fyysistä tai henkistä vanhenevan suorituskykyä tai -halua, varsinkaan, kun se tulee neuvottelematta. Itse valitsin itseni mieluummin terveenä eläkkeelle, kun vielä olin työpaikalla "hyvä" enkä rasite.

Enkä toistaiseksi kadu. Sitä paitsi teen aina välillä vähän opetustyötäkin - minulle sopivasti, en virkana.
Ja on aikaa opetella pillkimään, hiihdellä ja olla pappa. Elää.