Latuterroria

Semipro-hiihtäjänä voin syvällä rintaäänellä murista latujen turmelijoille ja väärinkäyttäjille.
Ladun pilaaminenhan on, kuten tiedetään, maailman vakavimpia ongelmia, tulee heti koirankakan jälkeen. Murrr.

Kaikki murina ei koske tätä vuotta, vaan sotken mukaan aikaisempaa myös.

Koira ladulla? Jos se on irti, onko se hallinnassa? Tunnen useita ihmisiä, jotka todella pelkäävät koiria. Jos se esim. vetää hiihtäjää, hallitseeko hiihtäjä menonsa? Ihan varmasti koiran läjiä ei "luonnossa" korjaa kukaan, jos silmä välttää - olen hiihtänyt tuoreeseen pikapitoonkin, nähnyt lukuisia onneksi ensin.

Pahin koira ladulla-tapaus tapahtui virallisella ladulla aamuhämärissä. Oli pieni koira, tyhmä taluttaja ja pitkä lieka, sellainen kelautuva. Ja tietysti eukko ja koira olivat eri puolilla latua. Tulin mäentöyryn yli luistellen ja siinä se oli jaloissa pyörimässä, hihna kuin bola jaloissani, koira kelautuneena suksien päälle jalkoihin. - Kai, kai! koira itki, ja eukko huusi kädet ylhäällä syylliselle. Mitään ei käynyt - luultavasti - mutta kyllä säikäytti. Vaan eipä ole eukkoa näkynyt ladulla...

Kerran tuli hevonen (se tyhmempi oli selässä) vastaan yleisellä ladulla, ihan lentokentän reunassa. Usein on tullut turisteja: hienot turkit ja korkeakorkoiset saappaat ja hoono soomi: - Missä on Robin Hood? Samalla ladulla on suomalainenkin tuulipukueukko, joka alkaa huutaa, vaikka en edes pahasti katso saati puhu: - Kyllä työ ootte jo saanu tässä tarpeeksi hiihtää, saan mie kävellä! Useat sentään ymmärtävät hävetä, kun kohti katsoo.

Eräät pilkkimiehet ovat oppineet kulkemaan latu-uria pitkin ja tekemään avannon aivan ladun viereen, jopa keskelle. Jos ei aina vettä ladulle onnistukaan saamaan, saapahan korkeareunaisen avannon aikaan luisteluhiihtäjän kiusaksi.

Mihin lie hävinnyt se äkäinen ukko, joka aina jaksoi huutaa lapsille, että he hiihtävät väärään suuntaan, suunnasta riippumatta. Se latu on ns. siirtymälatu ja aina ollut kaksisuuntainen ja tilava. Kunhan piti valtaa näyttää, kun lapsilla oli kivaa?
Usein tulee koko ladun täydeltä letkana kaveriporukka vastaan, molemmilla laduilla ja vielä keskellä luistellen. Mihin voit väistää? Onpa joku vasenta reunaa vastaan tuleva jopa kimahtanutkin, että minun olisi pitänyt väistää, kun heitä on peräti kaksi, ja latuja on kuitenkin molemmissa reunoissa.

Mitä pyörii päässä sillä, joka kalkitsee pellostaan vain juuri sen 10 m leveän latukohdan hiihtoretkipäivinä? Ja kun latua oli pakko siirtää, uusi suikale piti kalkita heti.
Mitä ihanaa seurasi niille pojille, jotka näkivät suuren vaivan ja murskasivat kalkkikiveä sirotellakseen sen sitten latu-uriin Uuslavolassa. Aika fibat taisi saada se, joka viritti köyden kaulan korkeudelle alamäkeen Pirkkolassa.
Voi sen ladun miinottaa tahattomastikin, huolimattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään, esimerkiksi heittämällä sen paperinenäliinan, sen lähes näkymättömän, vähän violetin valkoisen latu-uralle. Kokemuksesta tiedän, että se on ikävä irrotella pitovoiteesta. Odotan tilaisuutta nostaa liina, hiihtää pudottaja kiinni ja ojentaa se: - Rouva, teiltä taisi pudota tämä? Reaktio on mielenkiintoinen. Luonto pudottelee ihan tarpeeksi omaakin roskaa.

Suuri kansanpaljous vaeltaa Karhusaareen, Pappilanniemeen ja Mikonsaareen juuri latuja pitkin. Latujen keskikohta on kuoppainen, kivikova ja hiekkainenkin alkupäästään. Yöpakkanen kovettaa kuoppien koholla olevat reunat, hiihto vaatii voimaa ja taitoa. Samaa tapahtuu Sunisenselällä. Selityksiä on: - Mie en tykkää hiihtämisestä. Miksi ei tehdä kävelypolkuja laavuille? Huimimmat urat tänä vuonna sai aikaan Saimaan hiihdon laduille maastopyöräilijä Mäntylässä, liekö sama etevä kaveri osunut myöhemmin Sunisenselällekin. Eikä edes hävetä, ei väistetä hiihtäjää, ei edes kunnioiteta suoranaisia kieltoja.

Hyvä kun ihmiset ulkoilevat. Kohta pääsen Saimaalle, kun lunta on niin vähän, että voin luistella missä vain. Eikä kukaan jaksa niin kauas kävellen lähteä.

Jaa, että mikä kuva? No kunhan on kuva erään hiihtoretken varrelta, pitäähän niitä joskus opetella lisäilemään!