maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kommentoisiko?

Lapseni ihmetteli, kuinka minä jätän vastaamatta kommentteihin.

Syitä on toki laiskuuden lisäksi montakin, ainakin pohtiessani löysin niitä. Anteeksi siis, jo sinäkin olet odottanut vastausta.

Tärkein syy on tietysti, että blogi on vain ajatusten virtaa, eikä asioita tarvitse perustella muille kuin itselleen, eihän päiväkirjassakaan. Kiva tietysti on kuitenkin lukea, että joku muu on samaa mieltä, eikä kriittinenkään, asiallinen mielipide jää huomiotta, se jopa saattaa vaikuttaa minun omaan totuuteeni.


Toinen syy on, että en oikein ole vielä selvillä blogeihin liittyvistä käytöstavoista. Onko minun vastattava seuraavassa tekstissä vai kommentoitava kommenttia, tavallaan omaa blogiani. Ja onko yleensä tapana vastata tai ruveta selittelemään, väittelemään? Puhutaan kyllä mielipiteiden vaihdosta, mutta usein on oikeastaan kyse toisen voittamisesta vielä vahvemmalla argumentilla. Eikä blogi ainakaan aina kata mitenkään kaikkea asiaan liittyvää.


En oikeastaan tähän mennessä ole kovinkaan paljon kirjoittanut muille kuin itselleni, vaikka tunnustankin, että koko ajatus blogeilla lähti vaaleista liikkeelle: sain velvoitteen kirjoittaa.
Taisi unohtua? Missään tapauksessa en halua, että juttuni olisivat ihan kaikkien reposteltavana, siksi en liene millään listoillakaan, kuten en halua esimerkiksi facebookiin tai .... Silti kävijöitä on paljon. Ja kaikki kommentit ovat olleet fiksuja, jopa kohteliaita..


Jos oikein hyvin perustelee ja kirjoittaa kaiken tietonsa, on tasapuolinen ja neutraali, ei taida olla paljon kommentoitavaa? Mutta silti sellainen juttu on itselle arvokkaampi, so. ainakin luulen olevampi avarampi ja omien ajatusteni olevan selkeämmät käsittelemästäni asiasta.

Joskus kirjoittelen tahallisen yksisilmäisesti, sijoitan täkyjä juuri sinulle, oikein odotan kommentteja. Joskus olen suunnannut jutun kärjen tietylle ihmiselle, joka kyllä on sitten reagoinutkin, vaan ei blogikommenteissa. Mutta olen kyllä oikeasti sitä mieltä, mitä kirjoittelen, joskus vaan en tasoittele ja selittele tai jätän sen toisaalta-kohdan pois.

Kerran on Aamulehti pyytänyt lainata Gaza-blogiani, se on urani huippu? Yhteen juttun (joka minusta oli pliisu) tuli peräti kolme kommenttia. Mutta oikein ihmettelen, että muutamaan viimeaikaiseen ei kukaan reagoi, niissä on tahallisia täkyjä. Eikä ole syntynyt kommentoijien keskeistä keskustelua ikinä.


Ja sitten juttu, joka harmittaa oikein tosissaan. Oletan, että tietokoneissa on olemassa liian monenlaisia suojauskäytäntöjä. Oma koneeni eli sen F-secure ei sitten hyväksy kaikkia kommentteja, eli se listaa ne vihamielisiksi hyökkäyksiksi ja saan harmitella niitä järjestelmiltään erilaisina ja suojauskäytännöiltään tuntemattomina evästeinä. Sinullekin on käynyt niin, sinun kommenttisi on tässä haavissa?

(Ja ohjeissa ankarasti varoitetaan kaikkia evästeitä poistamasta, kaikki ohjelmat eivät sitten toimi?)

Jep. Minua ärsyttää suuresti, kun kirjailija kirjoitaa romaanin kirjailijasta. Tämä juttu on samaa ärsytysluokkaa, mutta kun haluan selittää kommenttien kommentoimattomuutta ja pyytää kokeneiden ohjeita.


Tähän tarinaan oikeasti kaipaisin kommentteja. Luultavasti en vastaa...?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun kirjoitat itsellesi, sinä tietysti itse päätät omat sääntösi. Jos kuitenkin haluat keskustella ja toivot ihmisten välillä ottavan kantaa teksteihisi, minusta on viisasta jotenkin reagoida siihen kun kommentteja tulee. Eihän kukaan nimittäin jaksa pitkään yksinään huutaa tyhjyyteen. Eihän se tarkoita että tarvitsi alkaa väitellä - ellei niin halua tehdä - mutta voihan sitä muutenkin viestiä, että kas, terve, huomasin ja luin kommenttisi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, lapseni, olit eka.