tiistai 21. huhtikuuta 2009

Pakkomyyntiä

Olipa kerran minulla 70-luvulla hieno auto. Saksalaista laatua se oli, ihan TS-malli. Mutta kaikki, mikä liikkuu, kuluu, ja niin vilkkukatkaisin sanoi sopimuksensa irti, Kyllä vilkku pelasi, jos piti vipua paikallaan, mutta kuinka vaihdat ja käännät rattia yhdellä kädellä? No, vika oli varmaan ihan mitätön, jokin muovipala oli kai kulunut tai lohjennut.
Korjaus maksoi kuitenkin satoja (silloisia rahoja, mitä ne olivatkaan). Kas kun ei voinutkaan ostaa vilkkukatkaisinta, vaan piti hankkia koko valonvaihdinpaketi kaikkineen. Se oli ensikosketukseni pakattujen osien ihmeelliseen maailmaan. Vaan pientähän tuo oli nykyisiin autonosahintoihin verraten.

Tällainen osien yhteenpakkaaminen on nyt kaikkialla. Osin sen ymmärtää: kompakti koko ja pieni paino edellyttävät yhteenliittämistä. Mutta aivan varmasti suurin osa pakkaamista on bisnestä, pakkomyyntiä.

Äärimmillään tästä (ja työn hinnasta) seuraa, että halpaa ei kannata korjata, vaikka korjaus olisi vain esimerkiksi yksi juotos. Takuuaikana saa uuden laittteen, satanen lienee jonkinlainen rajahinta. Toinen seuraus on, että tarvitessasi vain jotakin pientä varaosaa tai lisäosaa vehkeeseesi, joudutkin ostamaan kokonaan uuden laitteen.

Kojeita ei todellakaan tehdä enää kymmeniksi vuosiksi, vaan parin vuoden kesto katsotaan kohtuulliseksi. Eikä mikään elektroninen laite meillä ole edes takuuaikaa kestänyt tai toiminut kaikilta osiltaan suunitellulla tavalla. Eikä moni muukaan asia.

Jep. Arvasit oikein. Tämä on juuri nyt ajankohtaista minulla. Tietokoneen virtajohtimen liitin vikaantui, painui jotenkin koneen sisään. Kone toimi miten kuten, jos sai painettua pistokkeen tosisyvään, jolloin liitin taas pakeni syvemmälle. Isokin vika? Toiveikkaana marssin korjaamolle
(ihan totta, sellainen on olemassa) ja arvelin, että vedetään se liitin taas ulos, ehkä vähän tinataan kiinni, eikä maksa paljon.

No eipä maksa - mitä nyt piti koko kone vaihtaa! Kas kun se liitin on emolevyssä, niin lähellä kaikkia piirien johtimia, ettei voi tehdä mitään Ja emolevy taas vanhaan koneeseen maksaa
ihan liikaa. Ja niinpä sitten saat tämän jutun tällä uudella koneella tehtynä. Onneksi löytyi tällainen liisattuna ollut pieni ja kohtuuhintainen.

Ja nyt pitää sitten asentaa ohjelmia ja vaikka mitä yököttävää. Kiva.

Tämän lopun lisäsin 23.4.
Kävin juuri etsimässä adapteria, jolla saisin hyvän ja toimivan laserprintterini liitetyksi tähän uuteen koneeseen. Vaan eipä onnistu: uusi USB-portti ja se vanha, iso liitin kun ovat eri planeetalta, joten varmaan siis pitää ostaa uusi kirjoitin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jihuu. Painepesurini kaatui ja pistooliosan kuori halkesi. Muovinen osa, kuudella ruuvilla kiinni. Partikkeli löytyi jopa Kärcherin varaosaluettelosta. Toiveikkaina tiedustelin maahantuojan varaosaneuvonnasta osaa: tietenkään sitä ei voi ostaa irrallisena, vaan koko pistooliosa letkuineen pitää hankkia. Hinta on n puolet uuden vastaavan KOKO painepesurin hinnasta.

Markku kirjoitti...

Ihan vain lisäyksenä juttuuni se viimeisin. Auton valovaihdin meni rikki, aluksi pelasi räpläämällä, lopulta toimivat vain parkit.
Korjataan - ja joudutaan vaihtamaan pakettina myös tuulilasinpyyhkimien ja pisssapojan katkaisimet. Hinta-arvio 700 rahaa, joka sentään supistui 480 euroon. Hyi.