Se on sitten kevät

Terminen kevät on vuorokauden keskilämpötilan pysymistä plussalla.
Kevät yleisessä puheessa on enemmän valoa, lämpöä ja kesän odotusta.

Silloin ennen, vanhana, hyvänä aikana, kevään katsottiin alkavan pääsiäisestä. Esimerkiksi opiskelija ei enää pääsiäislomilta palatessaan tuonutkaan mukanaan talvipalttoota ja pitkiä kalsareita, vaan pukeutui kevyemmin. Näin tehtiin säästä huolimatta, kalenteri ratkaisi - pientä se siihen nähden oli, että armeija tuijotti paljon enemmän kalenteriin: karvahattua käytettiin, talvimanttelia pidettiin, reellä ajettiin kalenterin mukaan, ei sään.

No vapulta sitten alkoi"retonki" liikkua miesten silmäniloksi.

Kevät tarkoitti muksuna polkupyörän ottamista vajasta. Ensimmäinen pyöräretki, kuran ja sohjon keskellä, tehtiin Vuorelaan (nyt se on Linnavuori) Taipalsaarentien varteen. Otimme aurinkoa, vuoleskelimme, pelasimme korttia. Pihalla alkoi hillitön seinä- tai kuoppapeli, usein olin jopa "lustilla" ja maksoinpa kerran elokuvalipunkin voittorahoilla.
Likkojen varma kevään merkki oli hyppynaru - kiinnosti ja kunnioitusta herätti taito, mutta mitenkäs sitä poika sellaista...

Pääsiäinen on minulle jo pitkään ollut perheen kokoontumisaikaa. Hyvä ruoka hyvien ystävien kesken liittyy siihen myös. Usein pääsiäinen on tarjonnut viimeisen hiihtelyn jäällä, usein lumettomalla, niin että joskus on vesi tullut monon reunan yli.

Erittäin monta kertaa toinen pääsiäispäivä on ollut renkaidenvaihtopäivä, niin monella muullakin: paineita on tarkistettu vasta jonotuksen jälkeen. Useimmiten sää on ainakin kerran potkaissut kunnon lumisateella tämän jälkeenkin, olenpa vaihtanut joskus takaisin talvirenkaisiinkin. Nyt en hätäile, perjantaiksi on luvattu luntakin, vaikka pääsiäinen olikin hyvin myöhään. Vuodet eivät ole veljeksiä. Auto on myös pesty, talven kurat on oikein pesuaineella poistettu ja auto vahattu. Samoin olen pessyt matot ja imuroinut sisältä ja kontista ja pessyt ikkunat kunnolla myös sisältä.

Kesäkausi alkaa meille mopoilijoillekin. Kävin läpi kaikki sähköliittymät, jotka pystyin, latasin akun, pyyhin pölyt ja sain koneen rallattamaan, kävin pikku lenkillä. Siitä se meidän nuorten vapaus taas alkaa... Kunhan nyt saisivat hiekotushiekat ensin pois, kurvit ovat hirmuisen liukkaita. (Hiekan aiheuttama oikea ongelma on tietenkin leijuva, hyvin pienistä hiukkasista muodostuva pöly.)

Kevät ei oikein etene, joka päivä on harmaa. Piha on märkä, lumikasat aina yhtä isot. Tykissä on oltava paksupohjat tai saappaat, vaikka kaupungilla jo nappaskengillä pärjääkin.
Sinivuokkoja ei näy. Ihan kuin odottaisin lomaa, joka siirtyy aina kauemmas.
Onneksi linnut tulevat valon mukana: eilen kuulin jo kuovitkin, eli jos vaimokin kuuli, siihen se hiihto sitten loppuu: - Kun sä kuulet kuovin äänen,älä mene järven jäälle...