lauantai 4. huhtikuuta 2009

Lontoosta pelastus 2

1000 miljardia. Eikös se ole se triljoona? Siis aivan käsittämätön summa rahaa.

Rahaa laman voittamiseksi. Rahaa? Lainojen takauksia se on, osin lainojakin.

Rahana se kyllä olisikin aika pinkka. Esimerkiksi, jos 100 kympin seteliä seteliä olisi noin sentin paksuinen pinkka, miljoona olisi metrin pinkka. Miljardi olisi siis kilometri, tuhat miljardia siis tuhat kilometriä... Entäpä vitosina, tai vaikkapa viiden sentin kolikkoina, huhhuh. Ei se Roope sittenkään taida niin rikas olla, tämäkään ei säiliöön mahtuisi!

Maailmanpankki ja ennen muuta IMF ovat aina olleet vain teknisiä, kylmiä rahankäyttäjiä.
Mitään inhimillistä tai ymmärtävää niissä ei ole ollut. Lainan ehtona on aina ns. tervehdyttämisohjelma, eli kaikki joutava kuten koulutus, vesi ja sanitaatio, terveys, työllistäminen, elinolojen kohentaminen on poistettava budjeteista.

Kymmenisen vuotta olemme eläneet kummaa aikaa: isot järjestöt painostivat jotakin inhmillistaä valuuttarahastoon. Lainan saannin ehtona onkin ollut, että (kehitys)maassa toteutetaan - ei siis vain paperilla - sosiaalinen ohjelma (sosiaalinen ei kata kaikkea sanana).
Joskus saa olla tosiylpeä omasta Unicefistaan, tässä on yksi paikka taas.
Kumpaa systeemiä nyt noudatetaan?

Apu voi olla hyvä startti, mutta usein se on ollut pohjaton kaivo, valunut ahneuteen ja lahjontaan
ja jatkuvaan velkakierteeseen. Uskotaan nyt siihen hyvään alkuun!

Ainakin markkinat reagoivat vahvoilla kurssinousuilla.

Ei kommentteja: