Jotkut liittävät näihin vaikeisiin asioihin myös kolmannen maailman nostamisen omille jaloilleen.
Kaikissa näissä on kuitenkin myös menestystarinansa jo nyt.
Olen monessa keskustelussa joutunut perustelemaan kehitysyhteistyön merkitystä. Harvoin on oikeastaan kuitenkaan saanut perustella ja väitellä niin , että joku olisi oikeasti kuunnellut. Varsinkin asiakastyössä, esimerkiksi rahaa kerätessä, väittely on joskus suorastaan asialle vahingoksi, kun asiakas "saa" kovalla äänellä sanoa mitä vain, huutaa totuutensa koko ympäristölle. Väittely vie myös työltä aikaa. Minä puolestani kannan koko järjestöni mainetta, kun olen keräysliivi päällä. Puhun vain tietämääni totta omasta järjestöstäni.
Asenteet ovat liian monella valmiiksi lukossa ja lopputulema on se entinen, mielestäni junttimainen ajatus:"Viimeistään nyt pitäisi jättää afrikkalaiset/aasialaiset/eteläamerikkalaiset rauhaan ja antaa heidän hoitaa omat asiansa."
Ensin on kolonisoitu, orjuutettu, hyväksikäytetty, riistetty raaka-aineet, laiminlyöty kehittäminen ja infrastruktuurin (tiet, rautatiet, teollisuus, lainsäädäntö, koulutus, terveydenhoito, kaikki...) rakentaminen. On myös tuotu ainoana oikeana länsimainen elämänmalli, uskontoineen kaikkineen, ilman sen resursseja. Sitten on länsimaiden oma teollisuus suojattu tullein ja maksuin, raaka-aineille määrätty eri pörsseissä teollisuusmaille, ei tuottajille, sopiva hinta. On tekemällä tehty täydellinen riippuvuus entisestä emämaasta niin taloudellisesti kuin koulutuksellisesti, usein myös sotilaallisesti, ja sitten saatte itsenäisyyden.
Kehity siinä vapaasti, ilman tukea!
Oikeus omaan mielipiteeseen, vääräänkin, on tietysti olemassa - onko, jos se johtaa esimerkiksi satojen tuhansien lasten kuolemaan, kun mielipiteen sanoo "oikeassa" paikassa kyllin suuri vaikuttaja?
Onneksi yhä useampi on kehitysyhteistyön kannalla. Syitä on, mistä valita. Useat syyt ovat jopa itsekkäitä, mm. se, että on parempi tukea ihmisiä kotiseudullaan kuin maahanmuuttajina meillä, tai esimerkiksi Suomen kaupallinen hyötyminen yhteistyöstä (Näin saa toki ollakin.)
Moni maksaa valkoisen miehen velkaa, moni toimii kristittynä. Moni muistaa Suomen saaman tuen. Minun perusteluni on, että on oikein tukea sitä, joka tukea tarvitsee, oli hän sitten naapuri tai kauempana.
Investointi kehitysmaihin on useimmiten tarkoittanut raaka-aineiden omistamisen varmistamista, työn teettämistä huokealla ja voittojen kotiuttamista . Mikä estäisi firmojen rekistäytymistä sijoitusmaahan, oikeudenmukaisen palkan maksamista, tulojen jättämistä sinne? (Tiedän minä, esimerkiksi ne EU:n protektionistiset toimet valmiille tuotteille) Useat yhtiöt ovat kyllä tarjonneet työtä, verotuloja ja toimeentuloa, mutta siihen se on jäänytkin. Useat raaka-aineet, jopa tuotteet, ovat salakuljetuksen tärkeitä kohteita, useilla rahoitetaan erilaisia sissiliikkeitä.
Kehitysapu on taas ollut lainaa, ja useat maat maksavatkin koko ajan enemmän lyhennyksiä ja korkoja kuin saavat rahaa sisään. Raha rahana on sitä paitsi huvennut voiteluun, harvan valtaeliitin mukavaan elämään ja toisarvoisiin kohteisiin maan todellisen kehittämisen kannalta. Virheitä on riveittäin: useimmat on kuitenkin mahdollista korjata tutkimuksella, suunnittelulla, kontrollilla ja ennen muuta tavallisia ihmisiä kuulemalla ja heidän tarpeisiinsa paneutumalla ja ymmärtämällä avun ja yhteistyön suuri ero.
Pelkän talouden nostaminen ei todellakaan riitä, tarvitaan koko infrastruktuurin rakentamista. Sen puute on juuri ero köyhän "vanhan" maan ja kehitysmaan välillä. Lisäksi ympäristö vaatii huomionsa.
Menestystarinoita riittää myös. Useimmat ovat pienin askelin tehtyjä, ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin perustuvia, itse toteutettuja, pysyviin parannuksiin johtaneita ns. pikkujuttuja, jotka mahdollistavat kuitenkin todella isoja asioita aiheuttamatta riippuvuutta. Kaivo on hyvä esimerkki: kun vettä ei haeta tuntikausia, on aikaa kasvattaa, käydä koulua, tehdä ansiotöitä, viljellä - mitä missäkin. Muistetaan toki, että useita asioita on tehtävä kerralla, mikä edellyttää järjestöiltä, valtioilta, yliopistoilta ym. todellista yhteistyötä. Ei se vesi riitä, jos nälkäkin vaivaa ja rokottamatonta lasta uhkaa kuolema.
Ns. bilateraalisella puolella ne isoimmat (kalleimmat) mokat on tehty, valtiosopimuksilla toimitettu tavaraa, jota antajan on helppo antaa, jota ei tarvita tai on siirretty jokin asia suoraan kivikaudesta nykyaikaan rakentamatta sille toimintaympäristöä: se klassinen esimerki traktorista Ujama-kylässä ilman polttoaine-ja varaosahuoltoa, huoltomiesten koulutusta, vajoja, teitä toimii yhä. Työ on teetetty kalliilla länsimaisella työvoimalla, palkkoineen , matkoineen ja päivärahoineen. Ja siihen se raha sitten menikin, eikä tulos ollut oma, vaan rapistui, rapistui myös , kun sen aiheuttamaan riippuvuuteen ei ollutkaan varauduttu. (Tämä kappale on hiukan museaalinen: nyt kyllä jo kuunnellaan tarvitsijaakin ja työn tekee asukas useimmiten itse paikallisista tarpeista.)
Koska useimmat lukijani tuntevat minut, jätän sen kahden tunnin luennon kirjoittamatta. Aihe kyllä on mieluinen, vaikka onkin tilattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti