perjantai 10. lokakuuta 2008

Syön sanani

Olin päättänyt, että sanaakaan en kommentoi tapauksia Kauhajoki ja Jokela. Tästä sen nyt näkee, ei poliitikkoon voi luottaa...

Professori Lea Pulkkinen, yleensä suuresti arvostamani auktoriteetti, sanoa päräytti, että koulu on rakennettu opettajan hyvää oloa varten, ei oppilaan. Aha! Siksihän se palkka on niin iso, työolot priimakunnossa, koulutus kohtaa vaikeudet, välineet ja materiaalit ovat ajantasaisia, luokat ovat homogeenisia, ryhmäkoot pieniä,...
Aika tylysti sanottu. Ope kärsii siinä kuin lapsikin, ja silloin kärsii lapsi lisää.

Uutisissa sanottiin kuinka pääkaupunkiseutu palkkaa kymmeniä koulukuraattoreja ja koulupsykologeja. Hyvä kun palkkaa: pitäähän pylly pyyhkiäkin, kun on jo tullut.
Ongelmat jäivät hoitamatta jo kauan sitten. Lisätään myös terkkareita.
Mutta hoito on aina myöhässä ja kallista, ennaltaehkäisy on se ainoa järkevä tie.

Ihan kuin koulu tai oppilashuolto pystyisivät korjaamaan - simsalabim -sen kaiken, mitä koti ja yhteiskunta (koulu mukana) ovat laiminlyöneet. Eivät nämä ampujat ole minkään yksittäisen laiminlyönnin tai tapahtuman tulosta, vaan paketti on iso. Eivätkä ampujat ole hulluja: molemmat tapaukset ovat tarkkaan harkittuja ja suunnitelmallisesti ja onnistuneesti toteutettuja. Kukaan yksittäinen ihminen ei yksin voi mitenkään olla syyllinen heidän toimintaansa, ei se poliisiparka sen kummemmin kuin vaikkapa äiti. Tai minä sen suunnitelman toteuttajana, mikä on hyvä vain keskiarvoille.

Sairas, kilpailuun perustuva, talouden korostetusti hallitsema yhteiskunta. Tarvitaan politiikkaa?

Ei kommentteja: