Tällaisen jutun pitää klassisesti alkaa sanoilla: - En ole homo (rasisti,mikä vain...), mutta...
Piispanvaali. Neljä todennäköisesti hyvää ehdokasta, teologian tohtoria, kenttäpiispaa.
Kannatusta kaikilla alueillaan, vahvaakin paikallisesti.
Kolme ei kannata homo/lesboparien siunaamista.
Se neljäs antaa sille hyväksyntänsä.
Se neljäs putosi siis ensin vaaleissa.
Päätoimittajaksi etsitään vuosia sopivaa - parasta ja soveliasta - ja löydetään. Hänet valitaan.
Uusi päätoimittaja saa potkut ennen kuin edes aloittaa työnsä.
Hän elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa.
(Ei se toinen erottamisen syy sen parempi ole: puoliso on aktiivisti mukana kunnallispolitiikassa eri paikkakunnalla, eikä ole kepulainen vaan vasuri...)
Jo on. Ymmärtäähän nyt tavallisen ihmisen homokauhun jotenkin, mutta että kirkko, armahtava ja ymmärtävä ei hyväksy ihmistä itsenään. Ja eikö se lehdistö ole ainakin olevinaan kansakunnan sivistyksen mittari ja esikuva?
Mitä pelätään? Seuraava on taatusti eksaktia tiedettä!
Homo/lesbo, toisin kuin hetero, kulkee aina saalistusmielessä meidän viattomien heteroiden joukossa, emme ole missään turvassa ja varsinkin meidän lapsemme ovat aina vaarassa.
Homofobisissa puheissahan näin on.
Homo/lesbo on syntinen. Hän on itse halunnut ja tietoisesti valinnut suuntautumisensa, tahallaan ja vain ollakseen hankala. Erilaisuus pitää siis kriminalisoida. Vähintä, mitä voimme tehdä, on estää heiltä työpaikat, perheen muodostus ja onni. Katukoon ja pyytäköön anteeksi!
Emme me häneen silti luota. Pannaan vankiloihin ja tuomiota julistavat papit johtoon.
Homous ja lesbous ovat sairauksia ja ne voi parantaa, ne pitää parantaa. Tällaiset pitää sulkea laitoksiin, steriloida tai kastroida.
Olemmekohan jo tarpeeksi aiheuttaneet harmia ? Voisimmeko jo, jos emme osaa erilaisten oikeuksia hyväksyä, edes antaa heille tasa-arvon. Ja käyttäytyä sivistyneesti, mölyt mahassa.
Aluksi.
Piispanvaali. Neljä todennäköisesti hyvää ehdokasta, teologian tohtoria, kenttäpiispaa.
Kannatusta kaikilla alueillaan, vahvaakin paikallisesti.
Kolme ei kannata homo/lesboparien siunaamista.
Se neljäs antaa sille hyväksyntänsä.
Se neljäs putosi siis ensin vaaleissa.
Päätoimittajaksi etsitään vuosia sopivaa - parasta ja soveliasta - ja löydetään. Hänet valitaan.
Uusi päätoimittaja saa potkut ennen kuin edes aloittaa työnsä.
Hän elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa.
(Ei se toinen erottamisen syy sen parempi ole: puoliso on aktiivisti mukana kunnallispolitiikassa eri paikkakunnalla, eikä ole kepulainen vaan vasuri...)
Jo on. Ymmärtäähän nyt tavallisen ihmisen homokauhun jotenkin, mutta että kirkko, armahtava ja ymmärtävä ei hyväksy ihmistä itsenään. Ja eikö se lehdistö ole ainakin olevinaan kansakunnan sivistyksen mittari ja esikuva?
Mitä pelätään? Seuraava on taatusti eksaktia tiedettä!
Homo/lesbo, toisin kuin hetero, kulkee aina saalistusmielessä meidän viattomien heteroiden joukossa, emme ole missään turvassa ja varsinkin meidän lapsemme ovat aina vaarassa.
Homofobisissa puheissahan näin on.
Homo/lesbo on syntinen. Hän on itse halunnut ja tietoisesti valinnut suuntautumisensa, tahallaan ja vain ollakseen hankala. Erilaisuus pitää siis kriminalisoida. Vähintä, mitä voimme tehdä, on estää heiltä työpaikat, perheen muodostus ja onni. Katukoon ja pyytäköön anteeksi!
Emme me häneen silti luota. Pannaan vankiloihin ja tuomiota julistavat papit johtoon.
Homous ja lesbous ovat sairauksia ja ne voi parantaa, ne pitää parantaa. Tällaiset pitää sulkea laitoksiin, steriloida tai kastroida.
Olemmekohan jo tarpeeksi aiheuttaneet harmia ? Voisimmeko jo, jos emme osaa erilaisten oikeuksia hyväksyä, edes antaa heille tasa-arvon. Ja käyttäytyä sivistyneesti, mölyt mahassa.
Aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti