Me politrukit ja muut vaikuttajat

Sattuipa hyllyjä siivotessa - päivittäessä - oma esitys joltain esihysteeriseltä ajalta näppiin.
Oma - joo, muistelua joltain keskustelukurssilta ja mitä ei kurssista muista, voi ollakin omaa.
On yhä ajankohtaista ja kohtaan joka kokouksessa yhä nämä tyypit. Ja itse tietysti olen täydellinen...

Jyrääjä ottaa, ei pyydä, ensimmäisen puheenvuoron ja sanoo heti: - Me teemme näin! Hänelle ei ole muuta mahdollisuutta ja hänen ilmaisujaan ovat esimerkiksi: -Totta kai me... tai:
- Vaikka mitä sanottaisiin, me... Keskustele siinä sitten!
Jyrääjä on omasta mielestään se ainoa, joka todella toimii.

Hännystelijä on jyrääjän paras kaveri ja voittajan (myöh.) iso tuki. Jees jees-mies (tai da, da-mies) ei edes tiedä omaa mielipidettään?

Toistaja tietenkin kertaa aina, mitä edellinen on sanonut tai jopa kaikki edelliset, usein jopa unohtaa matkalla, mitä itse aikoo ehdottaa tai lisätä.

Opettaja on toistajan serkku, selittää asian usealla tavalla, argumentoi, käyttää vertauksia. Hän on jyrääjällekin sukua, sillä hänkin on aina oikeassa.

Eksyjä kertoo kaikkea muuta kuin asiaa, alkaa joko roomalaisista tai puoluepiireissä esimerkiksi kansalaissodasta. Hän ei kysy tai esitä relevanttia asiaa, mutta kylläkin jaarittaa ja kyllästyttää.

Sivistynyt käyttää hienoja ilmauksia, niitä juuri häthätää oppimiaan, joita joko yleisö ei ymmärrä tai sitten pitää niitä jo kliseinä. Hän on leuhka ja esiintyy, tärkeämpää kuin asiassa eteneminen on se, että hänet huomataan ja muistetaan.
Häntä kutsutaan myös kaiken tietäväksi, sillä hän on hiukan kuullut tai tiedon kaivosta ihan vähän ammentanut. Tiedon puutteenhan voi aina täyttää luuloilla.

Tunteen palossa-tyyppi julistaa, tarttuu tunnelmaan, ei asiaan. Hän ei vaihda mielipiteitä, ei ota edes tietoa tai järkeä vastaan, saati esitä sellaista itse.

Hiiri odottaa, mitä muut ensin sanovat. Puheenvuoron lähestyessä jännitys saa punoittamaan ja hikoamaan ja puolet asiasta unohtuu. Hän odottaa usein niin kauan, että asian käsittely loppuu tai koko tilaisuus menee ohi.

Jälkiviisaan tuntevat kaikki. Hän on hiljaa, kun asiaa käsitellään. Tauolla ja tilaisuuden jälkeen hän etsii kaverin, jolle voi urputtaa ja kertoa, mitä oikeasti piti tehdä. Häntähän ei tietenkään mikään yhdessä sovittu koske, koska "ne muut" sopivat niin tyhmiä.

Öykkäri rakastaa omaa ääntään ja mielipidettään, ei piittaa muiden sanomisista tai argumenteista. Hän harvoin kuuntelee, mutta jos kuuntelee, mitätöi ja sanoo typeräksi muiden
kannanotot.

Esiintyjä katsoo, että joka asiassa on sanottava jotakin, oli sanomista tai ei. Esiintyminen on tärkeämpää kuin asioiden eteneminen. Toisten mielipide voidaan aina muotoilla uusin sanoin ja esittää omana.  Esiintyjät päätyvät erityisesti kaupunginvaltuustoihin.

Asiantuntija jyrää tiedolla, toisin kuin jyrääjä, joka jyrää sanoilla. Hän on Besser Wisser kaikessa
auringon alla, selvittää asiat juurta jaksain. Hän ei kuitenkaan eksy, kuten eksyjä, mutta on pitkäpiimäinen näyttäessään suurta viisauttaan.

Voittajan mielestä kaiken keskustelun tarkoitus on lyödä vastustaja tavalla tai toisella. Oikein tai väärin, hän selittää vaikka mustan valkoiseksi vakuuttavuudellaan. Häntä ei pidä laittaa neuvottelijaksi, hän kun on aina eri mieltä eikä voi oikeasti vaihtaa mielipidettä tai edes tehdä kompromisseja.

Nokkija puuttuu sanoihin ja pilkkuihin, prosentteihin tai prosenttiyksikköihin,ymmärtää tahallaan väärin. Hän ei näe metsää puilta, pilkkuvirhe on toki tärkeämpi kuulla kuin asia.

Poissaolija on kyllä paikalla, mutta tapaaminen on hänelle tilaisuus puhua kovalla äänellä omia asioitaan, näpelöidä kännykkää, tehdä käsitöitä. Oma elämä on elettävä.

Ammattilainen on kaikessa mukana, mutta ei missään kunnolla. On aina jokin uusi kokous alkamassa, sinne on riennettävä. Korvaamaton kokousohjus?

Vastuun pakoilija esittää, ehdottaa, vaatii - mutta hänellä ei koskaan ole aikaa tai mahdollisuuksia olla toteuttamassa vaatimiaan asioita. Hän tulee vuosikokoukseen sopivasti myöhässä, ettei joudu kokousvirkailijaksi, tai ei tule ollenkaan, ettei joudu johonkin vastuulliseen
asemaan alkavana toimintavuotena.

Eiliseen unohtunut muistaa, kuinka vanhaan hyvään aikaan kaikki oli paremmin. Nyt ehdotetulla tai käytössä olevalla ei ole mitään arvoa tai mahdollisuuksia.
Hänen vastakohtansa on tietenkin se nuori, joka mitätöi kaiken vanhan.

Varjele meitä noiden tyyppien pahimmilta sekoituksilta!

Paninpahan tänne blogiin muistiin, kun paperiversio on jo keltainen: tuskinpa se silti on vanhentunut.