Nyt on aika, jolloin on pakko kirjoittaa tähänkin yleisönosastoon koiranpaskasta, onhan kevät ja, kuten tiedetään, koiranpaska ja parveketupakointi ovat suurin uhka maailmalle.
Olen paskaa kolaillut jonkin verran, sitä kun aina jostakin ilmestyy - ei tietenkään se teidän koiranne sitä tee - roska-astian eteen, portin pieleen ja postilaatikon kohdalle. Ja kusta, sitä on aina, kun luulee valkeaa, uutta lunta löytävänsä. Mihinkä kolamies paskat ja kuset työntää? Omaan vai koiranomistajan pihaan? Ja voi niitä ihania oikopolkuja esimerkiksi radan ja talojen välissä tai Ykköskujan päässä, niissäkin saa lahkeensa ja takin helmat kuseen.
Pikkujuttuja. Isompi juttu on kohta alkava, lähes kuukauden kestävä valinta kolmen mahdollisuuden välillä. Länsimaista valinnan vapautta meile tykkiläisille.
Voit kulkea joko keskellä pyörätietä eli lähes satametrisen, paikoin jopa 15 senttiä syvän lätäkön kautta.
Voit kulkea joko keskellä pyörätietä eli lähes satametrisen, paikoin jopa 15 senttiä syvän lätäkön kautta.
Tai voit yrittää tasapainoilla jäisillä, muhkuraisilla reunoilla, jolloin astut varmasti useita kertoja koiranpaskaan.
Tai voithan aina kiertää useita satoja metrejä ja mennä katuja pitkin. Onko mahdotonta rakentaa pyörätie ylemmäs kuin perusmaa tai edes nostaa keskeltä könköksi?
Opin tänään aamu-tv:stä ilmaisemaan asian sivistyneesti: Urea iacta est!
Kun aurauksessa säästetään, muodostuu kadulle melkoinen patja. Aurinko porottaa, ja varsinkin niihin kohtiin, missä seinä vielä heijastaa sulatukseen lisätehoa, auto putoaa syviin uriin.
No päivällä pärjätään, etuvetoinen Ferrarimme on hyvä mössöautoiluauto. Mutta yö jäädyttää keskikorokeen teräsjääksi, ja pakoputket ja pohjapanssarit kolisevat. Urista ei pääse pois, ei voi väistää esimerkiksi jalankulkijaa tai vastaantulevaa.
Nyt on vaarallinen aika pyöräillä. Yöllä sulavedet jäätyvät kohollaan olevaksi paannejääksi, päivällä sulaa aina uusi annos vettä, joka valuu yläpuolelle auratusta lumesta.
No, hommaa hoidetaan rouhimalla kampaterällä silloin tällöin, mutta kuvittele irtohile sileän jään päällä.
No, hommaa hoidetaan rouhimalla kampaterällä silloin tällöin, mutta kuvittele irtohile sileän jään päällä.
On siinä pyörämies ihmeissään. On siinä Markkukin, varsinkin kovilla monon muovipohjillaan kävellessään ihmeissään, ja suksisauvat ovat oikeasti tarpeen. Hiekkaa? Ei tietenkään, sehän uppoaisi päivän auringossa jään sisään ja hui, sehän maksaa sekä laittaessa että korjattaessa. Ja taas: voisiko se pyörätie olla ylempänä? Otsikkokuva kertoo sulamista odottavasta lumimassasta pyörätien reunassa, se ei siis olekaan kuva Grand Canyonilta.
Ei mene kauan, kun kadut ovat kuivat, mutta menee tosi kauan, ennen kuin esimerkiksi Ratakadun pyörätie on kuiva. Ja cityllä, missä kukaan ei käykään, voit kävellä nytkin nappaskengissä. (Sain taas tekosyyn ajaa mopolla tietä pitkin, se kun on kuiva, ja jättää pyörän seisomaan.)
Ei mene kauan, kun kadut ovat kuivat, mutta menee tosi kauan, ennen kuin esimerkiksi Ratakadun pyörätie on kuiva. Ja cityllä, missä kukaan ei käykään, voit kävellä nytkin nappaskengissä. (Sain taas tekosyyn ajaa mopolla tietä pitkin, se kun on kuiva, ja jättää pyörän seisomaan.)
Kevät on toki voittopuolisesti ihanaa aikaa,vaikka takatalvi välillä potkaisisikin. Mutta apua, miten pitkä loskakelikausi voi olla tuolla jossakin pohjoisessa!
Lisäys tiistaina 6.4.
Tykin kentän pyörätie on (lähes) kuiva, vertaa kuvaan ! Miten se on mahdollista - epäilen taas porvarien salajuonia. Mopo on otettu käyttöön ja nyt en voi enää valittaa kuin hiekasta ajoradoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti