Hyvä, Marja-sisko(ni)! Hyvä, Johanna!

Johanna voitti hovioikeudessa, iso Alma-media sai kynsilleen. Ja voitto tuli oikein perustein, syrjintää on tapahtunut. Toissijaista, toki tärkeää, olisi ollut voittaa myös siksi, että puolison kunnallisvaaliehdokkuus ns.väärässä puolueessa ei kuulu lehtitalolle, joka ihan itse pyysi Johannaa päätoimittajaksi: olisi itse ottanut selvää etukäteen, epärelevantista asiasta kertomatta jättäminen ei ole mielestäni valehtelua, varsinkaan kun sitä ei kysytä.
Rikosprosessi on vasta alkamassa, syyteharkinnassa. Ja eiköhän se Alma hae oikeampaa ratkaisua korkeimmasta oikeudesta.

Marja -sisko erota päräytti Imatralta. Jo oli aikakin, ei Imatra ansaitse häntä. Väittävät nettikeskustelussa ja ämyreissä kaikenlaista, lehdistö on tiennyt kaiken jo kauan, julkisuus jauhaa. Väärin on, syntiä on, meidän lapsemme ja me itse olemme uhattuna kun se tietysti on sukupuolisesti aina aktiivi ja metsästää meitä viattomia heteroita. Että meidän lapsi tuon rippileirille?

Auttaisikohan urheilu, no ei. Sähköshokki? Luostarielämä? Ankara rukous ja askeettisuus?
Rikoslaki?
Kohupappi, paha pappi. Herralle kauhistus. Hui! Ja tietysti tahallaan valinnut näin, etsii vain julkisuutta ja kohta pyytää taas sukupuolen korjaamista toisin päin.

Saattaa olla, että seurakuntaelämä edellyttää yhtenäisyyttä, yhteyttä - ajatus kyllä silloin on "me" vastaan "ne toiset" eli väärin uskovat. Ja se pyhä kirja todellakin puhuu Herralle kauhistuksista - se pyhyys on monessa muussakin kohdassa aika ontuvaa, sopi sentään ehkä pieneen paimentolaisporukkaan edes suurimmalta osaltaan. Mutta mitä pyhää on vaikkapa Diina-tarinassa?
Kirja on täynnä muutakin kuin ilmoitusta, siinä on historiaa (oman porukan näkemystä vahvasti noudattaen), runoutta, opetusta, opetuskertomuksia, lakeja, profetiaa. Täynnä ristiriitaa: tarvitsemme (?) pappeja selittämään ja erottamaan pyhän.

Ymmärrän synnin tietoiseksi teoksi, tässä tapauksessa valinnaksi. Ja valinnasta ei ole kysymys,
on kyse ominaisuudesta, jonka vihdoin sai tunnustaa, piti tunnustaa, piti alkaa elää.
Ja millä hinnalla! Onneksi omat tunnustavat väriä oikein, Ämmihän se siinä. Haluan liittyä joukkoon.

Ihan kun ajattelee aikaa taakse päin, tulee mieleen, olisiko Ollin pappeuskin jo sitä hirvittävää synnin tuntoa, oikean etsimistä, mikä seurasi, kun tyttöpoika ei vanhemmille(kaan) kelvannut. Nyt tuntuu, että 6 laudaturia tällaisen kirkon pappeuteen on hirveää tuhlausta. Monta asiaa nuoruudesta ymmärrän nyt paremmin (,vaikka en julkisessa blogissa voi niistä puhuakaan).
Mutta, mutta, en muista kertaakaan tavanneeni niitä tyttöjen kamppeita tai edes poikkeavaa käytöstä (Mikä on normaali?), saati tästä syystä turpaan mättäneeni.

Oma elämäni on suojattua tässä asiassa. Mutta nyt on joutunut ajattelemaan, jopa vastaamaan kysyjille. Uskon vahvasti, mutta uskoa ei ole koeteltu, että en vierasta en homppelia, lepsua, transua,...

Ja Marja-Sisko on toinen siskoni.
Jep.

(Klikkaa blogitekstin tunnistetta oikealta alhaalta, löydät mielestäni erään parhaista blogeistani eli Homppeli ja Lepsu)