Naistenpäivä - naisten päivä? Edes yksi vuodessa.
Klassinen, ainakin erittäin usein esittämäni teksti päivänavauksessa kertoo naisesta, jonka kello soi puoli kuusi, jotta hän ehtii laittaa puurot ja kahvit, pestä ja pukea lapset, tarkistaa reput ja saakin jo sitten murinaa, kun ei olekaan lehti juuri siinä tai munia paistettu. No sitten lähdetään: isä töihinsä autolla kilometrin päähän ja äiti pyörällä kolmen: tarakalla päivähoitoon menevä, sarvessa tarvekassi. Päivän kumpikin hankkii leipää, toki nainen saa vaativammasta työstään pienempää palkkaa.
Iltapäivällä koulusta tullut osaa jo itse ottaa välipalaa, jonka äiti on varannut. Äiti polkee (tietysti räntäsateessa) hakemaan pienempää tarhasta, keskustelee open kanssa lapsen ongelmista vartin. Sitten pikkulapsen kanssa marketiin ja lapsen tavarat tietysti mukana kauppakassien lisäksi.
Kotiinkin ehditään sopivasti kuulemaan, että talossa ei ollut mitään syötävää edes.
-Aina sinä jäät juoruamaan sen tarhantädin kanssa!
No, laittaahan äiti, mutta ei mitenkään saa kaikkia saman pöydän ääreen edes sitä yhtä kertaa päivässä.
Ruoan jälkeen isä röhnähtää sohvalle. Äiti tietysti auttaa läksyissä, pesee, pyykkää, silittää, korjaa, siivoaa ja vielä passaa sen isänkin sohvalle, ehtii jossain kumman välissä viedä isomman balettiin ja hakeakin.
Isä se siitä jo jaksaakin lähteä poikien kanssa vähän harrastamaan : - Sinä eukko se et sitten ikinä käy missään! Äiti rupeaakin laittamaan itapalaa. Hän muistaa varata myös isälle puhtaat kalsarit ja sukat aamuksi. Ja johan se pienempi pitää saada pesulle, pisulle ja pusulle ja peitellä iltasatua varten, kohta isompikin.
Olisikohan aikaa istahtaa? Jo kolisee ovi, isähän se siellä: - No mentiin ottamaan pari. Onks mitään syötävää? On, kun äiti laittaa.
Ja äiti istuu kuin istuukin sohvalle juomaan teekupillisensa. - Aina se sinäkin olet telkkarin orja!
Vuosien varrella luokkien useimmat kommentit ovat oikeasti muuttuneet "Ihan kuin meijän iskä"stä "Ei meijän iskä ainakaan tuollee, se tekee ruokaakii"-mallisiksi. Oisko jotain liikahtanut? Ainakin oireellista on, että ei ole kuunneltu, mitä äiti teki, vaan mitä iskä ei tee...
Tänä vuonna päivänavaus oli lyhyt. Käskin vain tyttöjä olemaan oman elämänsä subjekteja, ei objekteja. Fiksuimmat hoksasivat: oli juuri opittu äidinkielessä.
Missään tapauksessa nainen ei saa samaa kohtelua kuin mies, ei työmarkkinoilla, palkkauksessa, statuksessa. Tietojen ja taitojen ja koulutuksen tulee aina olla yli miehen, jotta edes kilpailu syntyy. Joissain asioissa mennään jopa pakkia, esimerkiksi palkkaero sen kun kasvaa
tasa-arvoeristä huolimatta.
Kuitenkin ärsyynnyn aivan oikeasti esimerkiksi radio-ohjelmista, joissa kaikki lastataan sovinismiksi, tahallisuudeksi, sorroksi, miehen syyksi yleistämällä kaikki miehet ja etsimällä luonnostakin miehelle syyllisyyttä. Ei palvele tasa-arvoa se. Ja oikein henkilökohtainen ärsytys on aina vaalien alla: en todellakaan voi muuttua nuoreksi naiseksi!
Useat naiset itse haluavat toki tasa-arvoa. Mutta oikeasti on pohdittava,mitä se oikein on.
Nainen mieheksi? Ei ainakaan.
Olisikin tasa-arvo vain mies-nainen peliä, olisi rajallinen eli hoidettava ongelma. Mutta kun dimensioita on satoja: terve - vammainen, rikas - köyhä, lapsen oikeudet - kaupallisuus, musta - valkoinen, luonto - ihminen,...
Klassinen, ainakin erittäin usein esittämäni teksti päivänavauksessa kertoo naisesta, jonka kello soi puoli kuusi, jotta hän ehtii laittaa puurot ja kahvit, pestä ja pukea lapset, tarkistaa reput ja saakin jo sitten murinaa, kun ei olekaan lehti juuri siinä tai munia paistettu. No sitten lähdetään: isä töihinsä autolla kilometrin päähän ja äiti pyörällä kolmen: tarakalla päivähoitoon menevä, sarvessa tarvekassi. Päivän kumpikin hankkii leipää, toki nainen saa vaativammasta työstään pienempää palkkaa.
Iltapäivällä koulusta tullut osaa jo itse ottaa välipalaa, jonka äiti on varannut. Äiti polkee (tietysti räntäsateessa) hakemaan pienempää tarhasta, keskustelee open kanssa lapsen ongelmista vartin. Sitten pikkulapsen kanssa marketiin ja lapsen tavarat tietysti mukana kauppakassien lisäksi.
Kotiinkin ehditään sopivasti kuulemaan, että talossa ei ollut mitään syötävää edes.
-Aina sinä jäät juoruamaan sen tarhantädin kanssa!
No, laittaahan äiti, mutta ei mitenkään saa kaikkia saman pöydän ääreen edes sitä yhtä kertaa päivässä.
Ruoan jälkeen isä röhnähtää sohvalle. Äiti tietysti auttaa läksyissä, pesee, pyykkää, silittää, korjaa, siivoaa ja vielä passaa sen isänkin sohvalle, ehtii jossain kumman välissä viedä isomman balettiin ja hakeakin.
Isä se siitä jo jaksaakin lähteä poikien kanssa vähän harrastamaan : - Sinä eukko se et sitten ikinä käy missään! Äiti rupeaakin laittamaan itapalaa. Hän muistaa varata myös isälle puhtaat kalsarit ja sukat aamuksi. Ja johan se pienempi pitää saada pesulle, pisulle ja pusulle ja peitellä iltasatua varten, kohta isompikin.
Olisikohan aikaa istahtaa? Jo kolisee ovi, isähän se siellä: - No mentiin ottamaan pari. Onks mitään syötävää? On, kun äiti laittaa.
Ja äiti istuu kuin istuukin sohvalle juomaan teekupillisensa. - Aina se sinäkin olet telkkarin orja!
Vuosien varrella luokkien useimmat kommentit ovat oikeasti muuttuneet "Ihan kuin meijän iskä"stä "Ei meijän iskä ainakaan tuollee, se tekee ruokaakii"-mallisiksi. Oisko jotain liikahtanut? Ainakin oireellista on, että ei ole kuunneltu, mitä äiti teki, vaan mitä iskä ei tee...
Tänä vuonna päivänavaus oli lyhyt. Käskin vain tyttöjä olemaan oman elämänsä subjekteja, ei objekteja. Fiksuimmat hoksasivat: oli juuri opittu äidinkielessä.
Missään tapauksessa nainen ei saa samaa kohtelua kuin mies, ei työmarkkinoilla, palkkauksessa, statuksessa. Tietojen ja taitojen ja koulutuksen tulee aina olla yli miehen, jotta edes kilpailu syntyy. Joissain asioissa mennään jopa pakkia, esimerkiksi palkkaero sen kun kasvaa
tasa-arvoeristä huolimatta.
Kuitenkin ärsyynnyn aivan oikeasti esimerkiksi radio-ohjelmista, joissa kaikki lastataan sovinismiksi, tahallisuudeksi, sorroksi, miehen syyksi yleistämällä kaikki miehet ja etsimällä luonnostakin miehelle syyllisyyttä. Ei palvele tasa-arvoa se. Ja oikein henkilökohtainen ärsytys on aina vaalien alla: en todellakaan voi muuttua nuoreksi naiseksi!
Useat naiset itse haluavat toki tasa-arvoa. Mutta oikeasti on pohdittava,mitä se oikein on.
Nainen mieheksi? Ei ainakaan.
Olisikin tasa-arvo vain mies-nainen peliä, olisi rajallinen eli hoidettava ongelma. Mutta kun dimensioita on satoja: terve - vammainen, rikas - köyhä, lapsen oikeudet - kaupallisuus, musta - valkoinen, luonto - ihminen,...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti