Hei leijailkaa...

Talvi. Ihan pakkasta ja lunta. Autot tienreunassa ja aura yrittämässä tehdä työtään.
Uskomaton näky: potkimalla, kaapimalla lunta lunta jääraapalla, kintaalla tai pysäköintikiekolla yritetään saada autoa lumikasoista ja aurausvalleista liikkeelle, arvatenkin aikaa lainkaan enemmän varaamatta kuin muinakaan aamuina. Ja ensin pitää etsiä se auto ja varmistaa, että se valkea kasa on oma.
Edes talvikenkiä, hattuja tai hanskoja ei ole, ja ne renkaatkin ovat kitkarenkaat. Ja lunta tulee lisää...

Ovi aukeaa. Lasten pitäisi lähteä kouluun. Siihen vaan umpihankeen, kun aurakaan ei vielä tänään ole käynyt. Ja sitten kun se käy, se tekee oven eteen aikamoisen vallin, entisen vallin lisäksi.
Huvittavalta näyttää, kun sitä vallia yritetään poistaa jos minkälaisella rikkalapiolla - mutta hymy hyytyy: eihän noissa rivitaloissa ole edes porrasta, jos tulee nuoskakeli, vesi menee sisään!
Useat vain loikkivat yli yrittämättäkään tehdä ovenedusvalleille mitään. Ei ole
edes pikkulapparia, varpuluutaa, mitään...
Olisikohan nyt kuitenkin uskottava, että talvi se taas on. Ei se ainakaan minua ole yllättänyt yhtenäkään vuonna. Minusta autoon kuuluu lumiharja ja raappa, saisipa olla lapiokin, mikäli kadulle joutuu pysäköimään. Omakotitalossa pitää olla kola, työnnin, useita lapioita ja luutia, jäähakku - rivitalossakin jotakin kättä pidempää, että edes ulos pääsee.

Ei voi hankkia kaikkea ääriolosuhteiden varalle. Sen huomaa: miehiä ja kalustoa ei Helsingissä ole hoitamaan edes tällaista 15 sentin viikonloppulumisadetta. Ei ole Lappeenrannassakaan: kolmas lumisade tuli, eikä vieläkään (kolmas päivä) auraa kuulunut. Lähdimme sunnuntaina puolen kahdentoista maissa junalle, enkä voinut tyhjentää autotallin edustaa tai solaamme, kun se aura ei ollut käynyt, ja niin oli sitten tiistaina ja keskiviikkona aivan uskomaton työ siirtää kaikki lumi, niin jämähtäneet aurausvallit kuin sataneet (yhteensä reilut 20 cm) kinoksetkin...
Meni yli kolme tuntia ja kävi luille!

Olen usein ihmetellyt aurauspolitiikkaa. Pääteitä jynssätään kaiken aikaa, kokoojakatu ajetaan sentään puoleen päivään mennessä: miten sille pääsee sivukadulta, kun on valtava penkka edessä? Kolmatta aurausluokkaa ei sitten tarvitsekaan aurata ollenkaan? Ajaahan joku urat kuitenkin.
Ei kulje pyörä, pyörätuoli, lastenvaunu, mummukka. Ja ränni on jo niin kapea, että ei esimerkiksi katuvaloja huoltava kuorma-auto tänään mahtunut kääntymään kotikadulleni.