Lumilinna

Kanalinnut menevät kieppiin. Kun on päällä parikymmentä senttiä lunta, lämpötilaero on ulkoilmaan jopa monta kymmentä astetta. Kiepistä on kokemustakin: olimme perheen kanssa suolla hiihtämässä. Kolme kevyttä meni yli, mutta kun minä viimeisenä menin samaa latua, pöllähti jaloista teeriparvi.

Inuiitti asui (kauan sitten) iglussa. Kun se oli saatu valmiiksi, ystävät ja kylän miehet kutsuttiin laulamaan tilat lämpimiksi. Ja lämmin pysyi. Seinät kiillottuivat sisältä ja kestävyys sen kun lisääntyi.
Ja kun joudut eksyksiin ja yöpymään lumessa, kaivaudu, tee iglu,käytä lunta turvana!

Monena vuonna olen tehnyt pihalle lumilinnan. Nyt se sai odottaa rakentumistaan helmikuulle, sillä nuoskaa ei ole sitten joulukuun alun ollut, eikä ole vieläkään.
Ja lumikin,vaikka sitä paljon onkin, on höttöä, eikä iglutekniikallakaan oikein linnaa rakennettu.
Mutta nyt olen joutunut tyhjäämään katot ja lumi (tässä mielessä) onneksi junttaantui tiiviiksi, niin että siitä edes jonkinlaisia lohkareita saattoi veistää. Ja linna, puolikaari saatiin aikaan grillin eteen.

Olisi ollut kiva tehdä vähän muotoakin, kaunista. Mutta mitenkäs sitä, kun joka möykky on omanlaisensa, hyvä kun ylhäällä pysyvät. Mutta avajaiset pidettiin eilen, eikä kylmä ollut kahdentoista asteen pakkasessa. Nokipannuplöröt, nakit ja leivät olivat menu´ssä.

Oli tilaisuus ripustella pihalle erilaisia valoja ja jo sinisestä hetkestä alkaen oli tosi kaunista. Lumen määrä oikein vielä korostui lyhtyvalolla.

Saa kadehtia. Tai tule käymään, keitetään nokipannukahvit!