tiistai 9. helmikuuta 2010

Hupia papalle - tai sitten ei

Vapaata aikaa. Kohtalaisen kiva ilma, mitä nyt taivaalta jotain hienonhienoa tuppaa latuja tukkimaan ja luiston viemään. Kuntoilemassa tässä ollaan, eipä harmita eikä kiire ahdista.
Kello tulee yhdeksän aika pian.

Viimeinen kilometri ja saan bongata vuoden ensimmäiset! Pari innokasta tuli ja meni, keskiluokka tulee tuossa opettajan kanssa ja on ihan hyvällä tuulella sekin, ja tuolla suoran päässä tulee se varsinainen esitys. Suoraa on kilometri ja sata metriä - tällä matkalla osa porukkaa on jäänyt sen kilometrin!

Ensimmäisellä ei ole hanskoja, sen sijaan hänellä on pitkän pitkä kaulaliina. Toisella on rukkaset, ei kädessä vaan kannettavana toisessa kädessä, molemmat sauvat toisessa. Yhdellä tytöllä on pitkä takki, se liehuu auki: jos olisi korkeakorkoisia monoja, hänellä sellaiset varmasti olisi.
Ja viimeinen on ilman hattua ja hanskoja.
Hiki pursuaa kaikilla, matka ei joudu, kaikki hiihtämisessä on niin väärin...

He tuntevat minut, ja koska keula jo kääntyi Maanpuolustusopiston lenkille, kysyvät, mihin se Mi. meni. Kerroin ja ihmettelin asuja ja vauhtia. Nii noku...
Mistäpä on kyse? Vain yhdellä oli koulun hikilaudat (aivan hyvän näköiset, sauvat liian lyhyet).
Muilla taisi olla omat, ainakaan koulun nimeä en nähnyt.
Hienot välineet, vaikka ei hiihdetä vapaa-aikana tai vapaaehtoisesti lainkaan. Ja kun ei hiihdetä,
ei hoideta, ei voidella. Ei osata hiihtää, ei voikaan osata: luistella ei jaksa, pertsaa ei voi mennä, kun ei pidä. Innostavaa?

Ohjelmansuorituksena juttu on vaikuttavaa seurata. Mutta miesten, lapsestaan välittävien isien maineen kannalta yököttää. Iskä voitelemaan, iskä hiihtämään mukaan.
Hiihto on edelleen se pakollinen juttu ja missäs se opitaan, jos ei koulussa.
Voitelu on muka mystiikkaa tai vie niin paljon aikaa?
(Jos et osaa, tässä pikaohje: Hankaa parafiinia pohjaan, kiillota se rätillä. Meni alle viisi minuuttia, ei haise. Jos et kiillota, luisto tulee kilometrin hiihdon jälkeen).

Ehdotus koulun uudeksi aineeksi olisi pakkohiihto pakkoruotsiksi.

Toisaalta: onpahan minulla enemmän tilaa ja luontoa, kun pennut eivät hiihdä.
Kumma: hiihdon suosio on nyt hurja, ja ihmettelen, mistä nehiihtäjät sikiävät, kun hihto ei ollut koulussakaan kivaa.

Sinne joka päivä!

Ei kommentteja: