Opin yöllä uutta. Tai minulle opetettiin. On moraalitonta parantaa maailmaa, auttaa ihmistä kehitysmaassa yksilonä tai edes esimerkiksi kylä kerrallaan. Olkoon apu miten mittavaa tahansa, se ei isossa kontekstissa ole mitään: mitä on apu vaikka miljoonalle, kun meitä on 6000 miljoonaa.
Kas kun ihminen biologisena lajina on tuhoutuva kuitenkin, kaikki apu on siis vain väistämättömän siirtämistä ja siksi moraalitonta. Ajatus sikiää siitä, että luonnon kannalta olemme hatallinen laji, vain osa luontoa, yhtä arvokas on vaikka hauen katse kuin lapsen.
Keskustelu velloi aamuyön viisaudella ja meteli nousi. Olin ymmärtävinäni tai ainakin kuulevinani parikin seikkaa.
Maailmaa ei voi ns. pelastaa. Yksikään syntyvä ihminen ei voi olla niin tärkeä kokonaisuuden kannalta, että hänen olisi edes oikeus syntyä lisäämään biologista massaa. Ei ole mitään järkeä suojata vaikka ripulilta tai moskiitolta (malarialta), kun lapsi kuitenkin raiskataan tai tapetaan sissihyökkäyksessä. Ja jos hän selviää aikuiseksi, hän pyrkii lajinsa tapaan lisääntymään ja maailma joko ei kestä tätä tai tuhoaa lajin...
Miten tuntui koko ajan, että meillä teollisuusmaissa on kuitenkin oikeus syntyä, elää hienoa elintasoa, nauttia - tätä uhoaja ei kyllä sanonut, hän on omassa elämässä tehnytkin isoja ratkaisuja, esimerkiksi valinnut lapsettomuuden ja autottomuuden. (Toisaalta hän lentää usein lomille, syö ja asuu todella upeasti, arvostaa hienoja juomia jne. ja kantaa syyllisyyttä?)
Jos auttaminen on vain kärsimisen pitkittämistä, eikö samaa pitkittämistä ole esimerkiksi
onnettomuudessa loukkaantuneen pelastaminen tai vaikkapa lapsen kasvattaminen.
Miksi opiskella, sinne vaan selviytymään savannille!
Ei siis ihan uponnut. Ei Linkolakaan vakuuttanut. Edelleen on oikein olla edes jotenkin mukana.
On merkitystä, jos yksikin "pelastuu", jos yksikin saa turvatun ja onnellisen elämän kotiseudullaan - paljonko sitten on merkitystä koko kylän tai yhteisön elinolojen kohenemisella, koulutustason nousulla, ravintoturvallisuudella, tietoisuuden tason nostolla, tasa-arvolla... Tämä tauti leviää, laatua kohentaneita yhteisöjä matkitaan, pilotit muuttuvat käytänteiksi ja vaikutus, todellinen, on miljoonien asia joka päivä. Kokonaiset kansat nousevat, miksi eivät nousisi - jos vähän luovumme omasta. Ja halvalla menee. Lukutaito, terveys, vessat ja vesi, naisten ansiotyöt - mitä maksaa, vertaa vaikka tuiki tärkeisiin asevarustelumenoihin.
Ja minun panokseni, pienikin, on siinä mukana. Väittelijä yritti vakuuttaa, että isossa mitassa yksittäisen ihmisen apu ei vaikuta yhtään mitään. Olen edes yrittänyt - onko se moraalitonta?
Olemmeko me muka vain osa planeetan ekosysteemiä, nisäkäs, joka on liikaa biomassaa?
Mitä on ihmisyys - enkä totta vie halua uskonnollista vastausta.
Mitä vaikuttaisi miljardin ihmisen oikea tuki niille viidelle muulle miljardille?
Luontoa unohtamatta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti