Kun tulee esiintymispyyntöjä, järjestöni lähtee innolla. Meillähän on muitakin tavoitteita kuin raha: asenne lapsiin ja kehitysyhteistyöhön syntyy aika paljon paremmin oikeilla tiedoilla ja myönteisillä mielikuvilla.
Olen saanut materiaaleja luentoa varten. Kivahan se. Aihe on "Lapsi sodan jaloissa nykyisillä kriisialueilla", eli asia, jossa ei paljollakaan yleistiedolla todellakaan pärjää ja töpeksii siis omaa ja järjestön mainetta.
Mutta kun niitten materiaalien piti tulla jo monta viikkoa sitten, ei vasta perjantai-iltana: olisi luentoon osannut eri tavalla valmistautua ja puhua ns. omilla sanoilla, nyt se taitaa mennä ikään kuin kalvon näyttämiseksi ja vieraaksi papukaijailuksi.
Materiaaleja tilasin kaverilta, joka on toimistolla Helsingissä sitä varten olemassa, joka oli juuri saanut asiaan liittyvää koulutusta ja valtavasti tietoa, joka innostui kuin hullu puurosta, kun joku juuri siitä aiheesta tietoa halusi.
Ja hän ei tehnyt mitään, ei edes delegoinut toiselle, viikkoon, sitten "hävisi" vain, sentään nettiin ilmestyi viime viikolla poissaoloilmoitus...
Otin yhteyttä varamieheen, joka poissaoloilmoituksessa annettiin. Tuli iltapäivällä vastauspostia: mikä on osoite, mikä sähköposti - molemmat olivat, kuten aina minulla on, viestin automaatisena allekirjoituksena. Mutta menihän taas päivä. Seuraavan päivän tämä henkilö istui kokouksessa - tärkeä kokouspäivä, en epäile, mutta asia viipyi taas päivällä.
Näillä hetkillä, kun ei perjantainakaan mitään tullut, paljon napakampi vaimoni sai tarpeekseen ja soitti, soitti paitsi asianosaisille, myös isolle pomolle, joka oli käynyt konahtelemassa isoilla kirjaimilla koulutusvastaaville.
Kuinka ollakaan, alkoi netti täyttyä ja puhelimet soida (4 eri soittajaa). Ja lisämatskua tulee vielä pikapostina - eihän se mitenkään muuten voi tullakaan, kun esitys on jo ylihuomenna ja vähän pitäisi valmistautuakin. Mistäpä kiire syntyi? Pitikö pomon saada intoa aikaan palkatuille ihmisille, joiden varassa vapaaehtoinen työtään tekee...
En ollut tilannut esitystä, olin pyytänyt materiaaleja. Kenties jonkinlaisen luennon saisin aikaan itsekin, kun tietoa saan? Eikä kaikkea tarvitsisi minulle kääntääkään, siitä tulee taas lisäpäivä.
Likaanko omaa pesää, kun kerron tämän tarinan? Kukaanhan ei arvaa järjestön nimeä (hehe)?
Työmaani viime viikon ihmeellisyyksistä en viitsi kertoakaan. Ajattelin kuitenkin hiukan keskustella työhön palaavan, lomalla - ja hyvästä syystä - olleen vastuullisen vararehtorin kanssa.
Jollakin pitäisi aina olla vastuu, poikkeusviikollakin ja sairauspoissaolojenkin sattuessa.
(Ihan samaa olisin töissäollessani sanonut kuin muutkin: -Ei kuulu minulle. Eikä kuulukaan, jos ei nimetä vastuulliseksi. Nyt satuin sattumalta kaksikin kertaa paikalle.)
Sainpahan purkaa. Älköön loukkaannuttako.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti