torstai 7. toukokuuta 2009

...vuokko ja moni muu



Äitienpäivärituaaleihini kuului, että hain yhden näsiänoksan. Kasvihan oli, saisi yhä olla, kaupittelukiellossa kuten sinivuokkokin. Ei oikein sitä mummukkaa jaksanut ymmärtää, joka muovikassillisen keräsi. Ja miksi joittenkin pitää yhä tuhota koko kasvi repimällä sitkeää puuvartta käsin? (Purisivat poikki niin saisivat edes myrkytyksen...)
Joka kevät näsiä on sama ihme: huumaava, jopa liian vahva tuoksu siinä on, kukat kasvavat suoraan puurungosta, lehdet ovat latvassa kuin palmulla. Ja kaikki ympärillä on kuollutta.

Imikkä on myös pakko käydä joka kevät katsomassa. Siinä kasvupaikassa olikin käydä huonosti: kaikki hakattiin, kuten päätehakkuissa tehdään, ja olosuhteet muuttuivat ratkaisevasti. Onneksi sentään leppä kasvaa nopeasti ja kosteus säilyi, ja rinteessä on taas ainakin kaksikymmentä kasvia. Kukinnan eri vaiheissa kukkien väri muuttuu, samassa varressa on vaalenpunaisia ja violetteja, sinisiäkin kukkia. Samoin käy linnunherneelle, joita täytyy käydä ihan eri paikassa katsomassa.

Ei liene suuri ympäristörikos, jos näitä uhanalaisia kaunottaria siirtää esimerkiksi tietyömaan edestä sivummalle? Olen ollut myös näyttämässä ympäristöihmisille kangasvuokkoesiintymiä:
saimme sillä kertaa kuntopolun 20 metriä siirretyksi - ja kuten arvata saattaa, kaikki ne 238 kukkaa (kasveja tietysti vähemmän) ovat rakennusten alla nyt. Osa kasveista siirrettiin ihan virallisesti, ne menestyivät, mutta jopa nekin ovat nyt tuhoutuneet rakentamisen ja tienteon takia. Moni siirretty on kyllä hengissäkin ja leviää, esimerkiksi täällä oudot valkovuokot ja näsiät
lehdoissa, niissä kun ei oikein kukaan kulje.
Kangasvuokko on täällä näennäisesti ihan yleinen, se kun on harjukasvi eli paikassa, missä on helppo kulkea ja aukeaa. Eikä se metsätöistäkään tunnu suuttuvan.
Oikein on kieltää kerääminen, mutta enemmän kangasvuokko kärsii siitä, että se kasvaa parhaalla rakennuspaikalla ja tiepohjalla.

Kaikki tietävät rauhoituksesta, kaikki tietävät kangasvuokon maakuntakukaksi, sitä rakastetaan.
Lapset - ja minä -silittelevät sen samettisia nuppuja ja kukantyviä, eikä kukaan halua pahaa - silti se on uhanalainen. Teimme luokkien kanssa aina sopimuksen, että kasvupaikka on meidän salaisuutemme - siis perheet oppivat kivan kevätretkipaikan! (Samalla paikalla oli mm. karjalanruusu ja miljoona lehdokkia, jotka kukkivat myöhemmin.)

Kangasvuokko ei menesty pihallasi: kasvupaikka on liian "hyvä" ja istuttamisessa olisi muitakin kikkoja. Harvoin sen saa kukkimaan. Näsiä taas on kaikilta osiltaan myrkllinen ja sen marjat herkullisen näköiset, en ainakaan minä sitä pihaani lapsiansaksi halua. Miksi toisin ne kotoaan pois?
Kaikki kauniin ja ison huomaavat. Mutta sopii katsoa pientäkin: esimerkiksi kevätpiippo ansaitsee huomion ja siinä on paljon kivoja yksityiskohtia. Ja se ei todellakaan ole harvinainen se.
Mielikukkanikin on varsinainen piiloutuja, jokapaikanruoho. Silmäruoho täytyy katsoa todella läheltä, jotta sen kauniit kuviot, violetit ja keltaiset värit näkee perusvalkoisen seassa. Sitä paitsi se on syksykukkanen,vesisateella ei katsojia ole.

Kohta alkaa kukkakasvisesonki, mutta jo nyt metsä on elämys. Nyt poksahtelee silmuja auki ja sade toi tuoksut pölyn tilalle.
(Tämäkin juttu päivittyy luonnoksen aloituspäiväksi, ei julkaisupäivänä. Hämää muitakin kuin minua?)




2 kommenttia:

Sokea kana kirjoitti...

Muutama vuosi sitten päätehakatulle rinteelle - kuusilehtoa - näyttää ilmestyneen valtavasti näsiää. Lintuihin marjan myrkyt eivät ilmeisesti pysty.

Markku Aalto kirjoitti...

Taisi Sokealle kanalle käydä niin, että hänen sokeutensa hälveni, kun suojapuusto hakattiin estämästä näsiän näkymistä. Toivottavasti maa pysyy riittävän kosteana ja saat "pitää" löytämäsi.