Vaari

Eilen iltayhdeltätoista minusta tuli vaari. Virallisesti.

(Kiitos onnitteluista.) Kaikkea hyvää tulokkaalle, pienelle tyttärenpojalle.

Ja ne strategiset mitat ovat aika komeat persjalkaisen äidin ja sopivankokoisen vävyn,

puhumattakaan pitkän ja salskean vaarin jälkeläiseksi: 51 cm ja 3950 g.

(Vaikka on se niin pieni, että kyllä se on vielä lumikko, vasta kasvaa Kärpäksi?)

Vaari kävi tietysti heti aamulla metsässä ja otti onnittelukorttikuvan imikästä.

Ihan kuin en muuten olisi metsään mennyt.

Mikä on maailma, kun tuo pieni poika on 60? Minun isovanhempani saivat kokea mm. auton ja lentokoneen synnyn, kansallisen heräämisen, itsenäistymisen,... Minun omat vanhempani kokivat sodat ja rakensivat maan, elivät Finlandisierungin. Ja minä itse? Minun ikäluokallani, suurilla ikäluokilla, oli/on korkein elintaso kautta aikojen, hintana koko maailman tuhon uhka.

(Tämähän oli tyhjentävä kuvaus Suomen historiasta.)

60 vuotta on yllättävän pikä aika. Esimerkiksi Lappeenrannan historiasta se olisi jopa kuudesosa: ihan äskenhän ne täälläkin pärevalossa elelivät. Toisaalta kehitys on jo vuodessa aivan huimaa vaikkapa tietotekniikassa. Vaikka kaikkitietävä ja yleispätevä olenkin, en silti osaa kuvitella aikaa 60 vuotta tästä eteenpäin. Siis kaikkea hyvää vain, sellaistakin, josta vaari ei osaa edes uneksia.

Ihminen on ollut sama viimeiset 35000 vuotta. Homo Sapiens Sapiens ei muuttune - tai jospa edes hiukan... Minun ikäpolveni ei koe (?) sotaa ikinä. Entä pienen pojan? Onko hänen sukupolvensa jo viisaampi myös esimerkiksi ympäristöasioissa ja maailman tasa-arvoisessa kehittämisessä. Ei paineita, poika, mutta jos vähän...

Lähdemme tänään Helsinkiin ihmettä katsomaan ja toivottamaan kaveri tervetuleeksi.