Jos - kun - olet tarhan pappa, sinua ei ujostella, saat heti lasten täyden luottamuksen. Olet mukana lapsen työssä ja saat lisäksi kutsut juhliin. Olet ihan tärkeä!
Ihan sama kuin ennen Saimaa-turnauksen peliä katsoessa, kesken pelin piti parin oppilaani lopettaa peli ja huutaa: - Ope, näit sie ku mie... ?
Papalle pitää näyttää kaikki ja heti.
Ihan vain käväisin tarhalla kyselemässä , minä päivänä taas tulisin. Ja melkein ehdin sisään, kun
jo kädestä vietiin kohti Apilaniityn nukkaria ja taikurin esitystä. Ja sieltä tietysti saman tien majaleikkiä ihailemaan. (Siinä vaiheessa sain jo toisenkin kengän jalasta.) Alle puolen tunnin ei mitenkään voinut lähteä.
Kun olin yhden päivän pienillä Vanamomäellä, jo tuli toisena ikävä. - Missä pappa? Kysyjälle sanottiin, että pappa on kotona siivoamassa, joten seuraavana päivänä kysymys oli: - Onko pappa siivoomassa? Pappahan ei myöskään ole vain yhden ryhmän oma, vaan jakaa (omassa aikataulussaan) huomionsa ja aikansa kaikille pesille, koloille ja ryhmille, eikä kukaan saa olla mustasukkainen.
Menimme lauluhetkeen päätarhalle Mäntypesästä, kun vuoden vanha tyttö valitsi minut kävelyparikseen ottamalla yksinkertaisesti kädestyä kiinni. Ja hänpä käveli koko puolen kilometrin jyrkän ja jäisen polun, ja käveli myös takaisin. Olisi pappa kantanutkin, mutta käsi riitti.
Asetuimme ryhmittäin paikoillemme salissa. No eikö yksi kaunotar pamputa salin läpi halimaan pappaa. Sitten sitä sopikin mennä rauhassa istumaan.
Lauluhetkessä soittelin kitaraa, kun Ritun kanssa laulelimme yhdessä. Jo yksi humanteri tuli sanomaan: - En pelänny yhtää! On siinä taito mitattu... (Rouva kyllä arvelee, ettei pelätty vähän ilkeää Himputti-nukkea.)
Hiihtoretkellä eskarin kanssa olin keula ja tasan tarkkaan tiedän, että kukaan ei mennyt kolmea kierrosta enempää. Mutta reissun jälkeen tietysti alkoi kehu: - Mie hiihin seittemä! - Mie ainaski viis!
Jolloin hiljainen tyttö takavasemmalta sanoi: - Nii, mut pappa voitti kaikki! Huippu-urheilija!
Aikuiset ovat monet ennestään tuttuja, ei kai sitä muuten juuri Mäntylä se oma talo olisikaan.
Suhtautuminen on mutkatonta. Jos pappa on paikalla, hän on yksi aikuinen (syli, käsipari, valvovat silmät) lisää. Kun vain kaikki muistaisivat, että olen vain aikuinen, ei minulla ole vastuuta yhtään mistään, ei opsista, hoidosta tai turvallisuudesta. Sentään en koe olevani yksi hoidokki lisää...
Sopii kadehtia. Tai alkaa itse papaksi.
Tämän jutun kirjoitin uudestaan, koska töppäsin ja julkaisin valokuvan lapsista luvatta. Sorry!
Poistin tietysti.
Ja uusinnasta puuttuu tuoreus, anteeksi sekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti