keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Epäpyhä voitelukoulu

Teesit

Voitelu on välttämätöntä. Miljoonat ovat lopettaneet toimimattomien hikilautojen takia.
Voitelu on helppoa. Kun kerran viitsii, osaa. Vie ihan vartin.
Voitelu ei ole kallista. Sama paraffiinipala kestää viisi vuotta, vähintään.
Voitelu tarvitsee tilat ja kunnon välineet. Tahrat ja käry eivät viihdytä.

1. Lämmitä sukset, ts. tuo ne sisälle ainakin tunniksi.

2. Hankaa - siis ÄLÄ SULATA RAUDALLA - kelin mukaista paraffiinia pohjaan.
Keltainen, punainen, violetti, sininen, vihreä, musta on suurin piirtein järjestys nuoskasta kovaan pakkaseen. (Uusi lumi tahtoo kallista fluoria, vitilumi grafiittia - anna olla!) Älä laita paraffiinia pertsasuksen pitoalueelle!

Sulattaminen on se ortodoksinen tapa eli tuhlataan älyttömästi kallista paraffiinia, kun tarvittavan määrän saa helposti hangattuna lämpöisenä lämpöiseen sukseen!

3. Sulata voide ikivanhan silitysraudan miedolla lämmöllä tai voideraudalla silittämällä kiinni sukseen.

4. Anna jäähtyä hyvin, esim. vie sukset ulos.

5. Siklaa kaikki näkyvä paraffiini pois, ihan kaikki, myös urasta.

6. Harjaa sukset huolella: mitä paremmin harjaat sukset kiiltäviksi, sen parempi luisto heti on - toki sukset hioutuvat hiihtämälläkin luistaviksi kilometrin matkalla.

7. Kiillota flanellilla tms.

Pehmeät parafiinit kestävät n. 50 km, kovat monella koko hiihtokauden - kun ei hiihdä nuoskalla kuitenkaan, voi selvitä sinisellä tai vihreällä koko kauden yhdellä voitelulla.

(Pikatemppu: hankaa parafiinia pohjaan ja kiillota pohja rätillä. Toimii parikymmentä kilometriä)

Pitovoitelu

Luisto kärkiin ja kantoihin kuin edellä ensin

1. Etsi pitoalue ja merkkaa se. Seiso molemmilla suksilla, katso, mistä kohtaa pohjat eivät ota kiinni lattiaan (uita paperi ali). Kun seisot/polkaiset (tasostasi riippuen, turisti seisoo, hiihtäjä polkaisee) yhdellä suksella, kohdan pitäisi ottaa kiinni lattiaan.

2. Levitä oikein ohut kerros kelivoidetta alueelle ja tasoita se täysin kiiltäväksi ja möykyttömäksi styroxilla tai korkilla. Tee tämä ainakin kolme kertaa, mieluummin noin kuusi.
(Keli: valitse purkki, jossa pakkaslukema on sama tai hiukan pienempi kuin ulkona. Ota huomioon, onko voide uudelle lumelle, karkealle lumelle vai ladulle.
Älä koske pohjan voiteeseen sorminesi tai tahri kodin pintoja tai tekstiilejä.

3. Anna suksien olla ulkona riittävän kauan ennen hiihtämistä, ettei lumi tartu lämpöiseen sukseen tai voiteeseen.


Pohjustus eli pohjaaminen

Pohjustus/puhdistus kannattaa tehdä viimeiseksi keväällä tai sitten ensimmäiseksi, juuri ennen hiihtokautta. (UUDET SUKSET PITÄÄ AINA POHJATA! Kohta 1 jää pois.)

1. Poista kaapimalla ja voiteenpoistoaineella ja rätillä kaikki pitovoiteet
Voiteenpoistoaineella kannattaa samalla puhdistaa sukset myös päältä ja sivuilta.

2. Sulata pohjustusparafiinia (tai keltaista tai punaista) nyt oikein raudalla valuttaen pohjiin. Silitä kiinni.

3. ÄLÄ ANNA JÄÄHTYÄ vaan ota paraffiini nopeasti kuumana pois siklillä. Moska lähtee mukana.

Jos olen tehnyt tämän keväällä, olen kesäksi pannut pohjiin esimerkiksi sinistä, enkä ole siklannut sitä pois, suksi ei saa ns. kuivua.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Toinen pikakonsti on harjata sukset taas kiiltämään ilman mitään uutta voitelua. Toimii parikymmentä kilometriä.

Itse pidän aina pitkällä reissulla
vähän kelivoidetta löysemmän pitovoidepurkin taskussa. Jos lauhtuu, sitä sitten ja voidepurkin korkilla ja hanskoilla levitys.
Pakkasen lisääntyminen harvoin pitoa vie.