Vaalipäivän aatto

Vaalit antoivat taas kuvan puolueiden välisistä voimasuhteista. Paitsi, että nimen omaan ne eivät antaneet voimasuhteista yhtään mitään kuvaa.
Suurin ihmettelyn aihe on sosialidemokraattien kannatus, jos se on sama kuin Paavo Lipposen kannatus: kannatus on siis pudonnut kolmasosaan...

Näissä vaaleissa on vain yksi mahdollinen häviäjä, Sauli Niinistö. Kaikkien muiden äänet ovat voittoa puolueille, niin ylivoimainen oli Niinistön kannatus. Jo pelkkä toisen kierroksen uhka on Niinistölle tappio, toinen kierros toteutuessaan suurin piirtein katastrofi.

Se, että omalla puolueella oli oma ehdokas, tarkoitti suurta julkisuutta. Julkisuus edellytti valmiutta esittää asiansa vakuuttavasti, mutta ennen muuta se edellytti todellista sisältöä vaalikampanjaan. Ja tässä suhteessa Arhinmäki oli varmasti näiden vaalien ykkönen. Nuoret, ennakkoluulottomat, hänet sellaiseksi nostivatkin useissakin eri tilanteissa, viimeksi esimerkiksi Etelä-Karjalan toisen asteen koulujen "vaaleissa".
Rehellisyys, aitous, sanojensa takana oikeasti oleminen poikii ehkä jo syksyn kunnallisvaaleissa, mutta ainakin seuraavissa presidentinvaaleissa. Tälläkin kerralla, kuten myös Klasun ollessa ehdokkaana, moni sanoi, että meillä on paras ehdokas, mutta puolue on väärä! Yhä kuvitellaan meidän olevan änkyräkommunisteja, maan myyjiä,vallankumouksellisia.

Tätä kirjoittaessa näyttää toinen kierros tulevan. Jos pareina ovat Niinistö ja Haavisto, KEPU ratkaisee vanhoillisena vaalin, eihän punaniska isäntä voi äänestää homppelia. Jos vastakkain on Niinistö ja Soini, tapahtuu kummia: vasurikin äänestää pikimustaa porvari- Saulia, ettei vain se Soini lipsahda presidentiksi. Mikäli Väyrynen on toisella kierroksella, Demarit ja Perussuomalaiset ratkaisevat vaalit, eipä paljon taida toinen kierros silloin vasureita kiinnostaakaan. Ja joku väitti, että ehdokasasettelu oli tylsä!

Vaalit ovat puolueille hyvin tärkeitä sananjulistusmahdollisuuksia. Meille pienille vaalit antavat lähes ainoan tulon jopa: jokaisesta luottamustoimesta meidän mandaatillamme oleva, esim. vaalilautakunnan jäsen, maksaa ns. puolueveroa 15%. Muu tulohan onkin lähes pelkästään jäsenmaksuissa. Mistä tulojen vähyydestä suoraan johtuu, että meillä ei ole varaa mainostaa, ei ole varaa vaalikahviloihin, ei edes tarjota makkaraa tai kahvia aina. Eikä meillä ole omaa lehdistöä tukena, julkinen sana noudattaa tiettyä voimasuhdepolitiikkaa eli iso saa enemmän palstatilaa tai kuva-aikaa. Lähtökohdat tasaiset ja demokraattiset?

Tämä on kirjoitettu päivää ennen ensimmäistä vaalikierrosta. Saa nähdä...

Mutta vaaleista pidän - ja tummista.