Subsidiariteettiperiaate?

Raha. Paha, kun se puuttuu! Kunnalla on harvoja lakisääteisiä tehtäviä, mutta ne täytyy sitten hoitaa.
Etsitään keinoja. Yksi on luonnollisesti kuntien välinen yhteistyö, muodostetaan erilaisia kuntainliittoja tai piirejä tai kuntayhtymiä. Upeaa, mutta ...

Yksi olennainen epäkohta on demokratian etääntyminen ihmisistä. Päättäjiksi ei valitakaan vaaleilla ketään, vaan jo kerran vaaleilla valitut valtuustot nimeävät edustajansa näiden yhtymien elimiin. On kyse toisen asteen demokratiasta, joka tietysti on useimmiten toimiva ratkaisu.

On mahdotonta valita koko valtuustoa tähän toisen asteen päättämiseen. Niinpä demokraattisesti päätetään yhä uudelleen ja uudelleen kuntia edustamaan vain niiden suurimpien ryhmien edustajia. Pienryhmät syrjäytyvät helposti kokonaan pois.

Kun presidenttiä valittiin valitsijamiesvaaleilla, kävi usein niin, että tietyn ehdokkaan valitsijat äänestivätkin vaikka mustaa hevosta tai oman ehdokkaan tuntuessa häviävän, siirtyivätkin aivan muun ehdokkaan taakse. Ei se toisen asteen demokratia siinäkään kansalaisen mielipidettä edustanut.

Kuntia pitää yhdistää. Hallintoa pitää purkaa ja tiivistää. Mikä säästö - onko tästäkään oikeastaan näyttöä? Joka tapauksessa on varmaa, että asiantuntevuus oman kunnan eri osista ei lisäänny matkan kasvaessa. Eikä lisäänny välttämättä kiinnostuskaan valvoa suurkunnan toisen nurkan asukkaan etua, vaikka puolueen ideologia ja kansalaisen hyvä olisikin johtoajatuksena.

Suurkunta tarkoittaa paitsi hallinnon, myös palvelujen keskittämistä kuntakeskukseen.
Jo nyt esimerkiksi Lappeenrannan sisällä matka vaikkapa erikoissairaanhoitoon voi olla 35 km, jopa terveyskekukseen yli 20 km. Ja olemme etelässä...
Liitossopimukset takaavat palvelujen pysymisen tietyiksi vuosiksi, mutta käytäntö on osoittanut, että heti sen jälkeen käy viikate taajaan. (On järjettömiäkin sopimuksen takia ylläpidettäviä asioita. Esimerkiksi Joutsenon ympäristötoimistossa ei käynyt vuoden aikana kuin kaksi ihmistä, mutta kun toimistosta oli sovittu, sen lopettaminen vaati lautakunnassa eriävän mielipiteen.)

Onkin tullut tavaksi tehdä valtavia yhteisiä organisaatioita. Sosiaali- ja terveysala on vaatinut kunnan budjetista jopa yli puolet, niinpä tehdään esimerkiksi EKSOTE Etelä-Karjalaan. Vie vuosia, ennen kuin järjestelmä toimii, on ajettu sisään. Ja hullua on, että ne päättäjät eksotessa ovat eri mieltä kuin samat päättäjät oman kuntansa valtuustossa, istuvat kahdella tuolilla ja riitelevät itsensä kanssa - kun kunnassa pätee ryhmäkuri. Väestöpohjan pitäisi olla muka 70000, ennen kuin systeemi toimii.
No, ei toimi, esimerkiksi nyt Lappeenrannassa ei saa terveyskeskuslääkäriaikoja, vaikka pelkän Lappeenrannan väkiluku ylittää rajan, Lisätään muutosvastarintaan kouluttamattomuus, tietokoneongelmat vielä, soppaa riittää moneksi vuodeksi.

Mielestäni yksittäisistä tekijöistä terveysalan ongelmiin eräs suurimmista on lääketiedelisä, eli kaikessa yhä monimutkaistuvassa välineistössä, kaikissa lääkkeissä ja lääkärien palkoissa on hirmuisesti liikaa. Lääkärit ovat suorastaan saaneet kiristysaseman kuntiin nähden, terveyskeskus ei houkuta.

---

Lappeenrannassa on jo keskitetty lapset valtavaan kampukseen. Kotkassa yritetään samaa, toivon taistelun jatkuvan ja järjen voittavan. Sopivankokoinen, oman alueen koulu on parasta lapselle, lisäksi toki tarvitaan erikoistuneita kouluja.