On se päivä, jolloin alkaisi loma, jos loma olisi. Koululaiset nukkuvat krapulaansa tai lukuvuotta pois mielestä muuten vaan. Lomalle asetutaan hitaasti.
Työaikana tämä aamu olisi minuakin nukuttanut: on merkillistä, miten elimistö tunnustaa väsymyksensä juuri juhlien jälkeen, vaikka edellisinä päivinä muka oli ihan hyvä työvire. (Monesti olen nukkunut heti juhlan jälkeen, aamupäivällä!)
Oli kiva ja merkittävä päivä. Kolme "omaa" ylioppilastani tapasin ja kuulin kuulumisia monesta muusta. Ja voi miten se vastavalmistunut Katja on nätti!
No sinne kukkametsään ja suollehan sitä tietysti piti jo kuudelta painattaa. Lämmintä oli peräti 7 astetta - toivottavasti kaikilla school`s out-tyypeillä oli vaatetta - ja mopo sai kyytiä taas. Kävin ihmettelemässä raatteen (kuva)sielunelämää, ja taas kerran ihmettelin kukkien täydellistä, siroa rakennetta ja hienostuneita värejä.
Ja jotta kesä oikein konkreetisti saataisiin alulle, kävin hakkuuaukon vesakoituneessa taimikossa vastanteossa, saa Ritva hakata talven irti.
Ja ei yhtään innitystä, ei pistosta: pohjoisviima on edes tässä asiassa hyvä juttu.
Metsäpohja on ihan märkä vielä, edes hellejakso ei sitä kuivannut, ja aamukaste
kastelee lahkeet polviin asti.
Tienpenkat ovat niittykellukkaa,kevätleinikkiä ja puna-ailakkia täynnään ja mopoilija saa myös suopursun tuoksut. Kaikki on vielä tuoreen vihreää.
Taitaa olla kesä?
Niin, sitä ollaan työn sankareita. Saimme vihdoin aikaiseksi siivota tuon kuurin.
Oli roju poikineen,ja poudalla oli hyvä heidät ulos raijata.
Pakko: jo kauan oli niin ahdasta, että tavaran sisäänvientimenetelmäksi muodostui se tosi kätevä jätä oviaukkoon-menetelmä.
Nyt mahtuu kävelemään ja jopa pöydän ääreen nikertämään vaikkapa puulusikoita.
Tulipa vähän inventoitua. Jotkut peuhaavat sitä inventaariota elämässään, toivon, että oikeat asiat jäävät ja osa joutaakin kuormaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti