Lauantaina, ylihuomenna siis, on lakkiaispäivä. Siis 5.6. eikä niin kuin ennen,
31.5. Halki aikojen paras luokkani on kirjoittamisiässä tai valmistuu muualta.
Onnittelukuva on kuva keto-orvokeista.
Paras luokka, mitä se on?
Olin töissä mielelläni, oli kiva nähdä heitä päivittäin. Kurinpidoksi riitti katsekontakti tai äärimmillään piti sanoa, ettei tuo ole teidän tasoistanne touhua.
Oppi meni päähän, myös muiden opettajien antama oppi. Esimerkiksi valtakunnallisissa matematiikan ja englannin kokeissa keskiarvo oli lähempänä yhdeksää kuin kahdeksaa ja kaupungin oma äidinkielen koe ei mitannut mitään,kun kaikki saivat kiitettävän.
Omat kokeeni laadin itse, kun tietotaso ylitti niin selvästi valmiiden kokeiden vaatimukset. Pystyin opettamaan helposti esimerkiksi koko lauseenjäsennyksen tai sijamuodot, kun moni utelias kysyi, mitä ne muut sanat ovat (kuin subjekti, predikaatti ja objekti)?
Ja, huomaa, kaiki eivät todellakaan olleet mitään kansakunnan valioita yksilöinä, mukana oli kaksi oppilasta, joilla oli hojks (henkilökohtainen ohjaus- ja kasvatussuunnitelma) sekä täydellinen pikkuroisto kuudennen syksystä alkaen.
Juttu piili nimenomaan luokan, ei opettajan, kyvyssä vetää nämä positiiviseen touhuun mukaan. Luokka ei myöskään sallinut häiriökäytöstä, kiusaamista tai omaisuuden tuhoa.
Aikamoisia sosiaalisia paketteja ratkottiin omatoimisesti, esimerkiksi syrjäytyvä tyttö vedettiin mukaan ja toista tuettiin niin, että hän tuli kouluun mielellään, vaikka kotona kaikki meni viinan ja myöhemmin eron takia poskelleen. Myös kiusaustapauksia (isompia meidän pieniä vastassa) hoideltiin ilman open apua, suoraan menemällä juttusille.
Urheilussa voitimme kaiken, mihin osallistuimme (paitsi salibandyturnausta, jossa ylimielisyys tuli kalliiksi, joskin opetti taas jotakin?). Kaukalopalloa, jalkapalloa, katukorista, pesistä, aina kaupungin mestareita. Yleisurheilussa voitimme Hese-kisan (ennen Maitokannukisa) niin kaupungin karsinnat kuin läänin karsinnat ja loppukilpailussa olimme yhdeksänsiä koko Suomessa. Ja taas luokka teki yhdessä asian: kun tytöiltä ei oikein turbokeihäs sujunut, pojat trimmasivat välitunti välitunnin jälkeen heitä, ja niinpä luokka voitti läänin karsinnoissa myös joka lajin eli keihään, pituushypyn ja sukkulaviestin. Keihään ja pituuden sijoitus tuli kuuden tytön ja kuuden pojan parhaasta yheistuloksesta.
Kiva luokka. Ja kun näin sanon, voit olla varma, että jotkut kokivat luokan todella vaikeana, lapset kun olivat hyvin omatoimisia ja luovia ja tahtoivat aina tehdä muutakin kuin ns. tärkeää. Luokanopettajalla on aikaa aikatauluttaa uudelleen ja sallia monenlaista, ymmärrän toki aineopettajan ongelmaa - pikkuisen. Ja kun luokka oli innokas, opettaja lähti mukaan.
Ja mitäpä näille tapahtui seiskalla? Tietysti luokka hajosi, osin esimerkiksi valintojen takia. Kaksi pääsi (ilmeni, että joutui) pienluokalle ja heille otettiin vahva tyttö tueksi. Erityislapsi ei kestänyt, kun luokan tuki hävisi: kaksi kuukautta meni, ja hän olikin erityiskoulussa!
Mutta esimerkiksi luokallamme ollut komea Tykin poikajoukko jatkoi ja jatkaa yhä yhteydenpitoa.
Kaikkien juhliin en ehdi. Parin naapurin luona käyn ja aion ilmaista suuren kunnioitukseni tätä ikäluokkaa kohtaan.
Mutta sitten on riennettävä varakummilapsen valmistujaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti