Mikä on pääkaupunki? Ennen se tarkoitti kaupunkia, johon on keskittyneenä maan päämies, hallitus, parlamentti, ministeriöt, keskushallitukset, talouselämän pääkonttorit, kulttuurin kansalliset laitokset...
Luonnollisesti tällainen pääkaupunki on iso ja julkisten rakennusten ja edustustorien, muistomerkkien yms.takia komeakin, maan kuva se on.
Jos kuitenkin koko maa pidetään asuttuna, jos koko maata tasapuolisesti pitää kehittää, on oikein siirtää joitakin toimintoja muualle. Hyvä, että edes valtio aikoo näin tehdä. Teollisuuden haluttomuuden toimia näin periferiassa jotenkin ymmärtääkin: kenties raaka-aineen äärelle se on aikanaan sijoittunut, mutta rahdit ovat pitkät markkina-alueille.
Helsinkiläinen ei halua muuttaa työn perässä. Helsinkiläinen? Ai niin, hän on se, jonka isä ja äiti työn perässä asettui Helsinkiin, vai oliko hän se, joka jäi opiskelupaikkakunnalleen?
Nyt on sitten niin vaikeaa. Kehätien ulkopuolella ei ole ehkä sähköäkään ja maksetaan oravannahkoja palkaksi, kenties haisee lantakin. Onkohan kauppojakaan vai pitääkö itse viljellä elantonsa? Ja siellähän ne puhuvatkin oikeasti omaa murrettaan, heidän ei tarvitse joka sanaa miettiä slangiksi. Jos ne luulee landepaukuks muakin!
Tietoa ja asiantuntemusta on maakunnissakin. Esimerkiksi Kuopio on lääketieteen keskus.
Merenkulkua on Kotkassa. Asuminen on halvempaa, palvelut pelaavat. Jopa talvi on oikea talvi.
Mikä puuttuu? Juna tuo kyllä rientoihin Helsinkiin halutessa.
Ruikutusta riittää muutenkin. Helsinkiläisten mielestä on itsestään selvää, että muualla maassa pitää tehdä kuntaliitoksia. Saisivat nyt ensin Espoon, Vantaan, Helsingin, Kauniaisen ja pikkukuntien asia kuntoon: samanlaisia käenpoikia heilläkin on, asutaan muualla, käydään hankkimassa palkka Helsingissä ja maksetaan vero omaan kuntaan.
Helsinki myös elättää muun maan? Totta kai, kun sinne on haalittu kohta kaikki työ ja toimeentulo. Ja varaa on: veroäyri ei ole läheskään maan keskitasoa.
Olen kolme vuotta asunut Helsingissä. Siellä on kiva käydä, mutta asumaan en muuttaisi.
Monen on ollut pakko.
Voisimme me jotakin keskittää pääkaupunkiin. Varmasti saatte mielihyvin valtaosan susista ja karhuista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Suunnasta riippumatta muuttaminen täysin uudelle paikkakunnalle on helpointa perheettömälle, siis yleensä nuorelle. Asumisasiat ja uudet sosiaaliset ympyrät saa (ajan kanssa) järjestettyä uudelleen jossain muuallakin. Mutta aika monen aikuisen ihmisen kohdalla pakkomuutto toiselle paikkakunnalle tietäisi sitä, että uudelta paikkakunnalta pitäisi löytää töitä myös puolisolle. Tai suostua siihen, että asuu pitkänkin jakson erillään perheestään ja viettää suuren osan vapaa-ajastaan junassa tai valtatiellä. Oman työpaikan kannattaa sitä paitsi muuttaessa olla varmalla pohjalla. Työ voi tietysti mennä alta missä tahansa tällaisina aikoina, mutta Helsingissä tarjolla saattaa edes olla toinen oman alan työpaikka haettavaksi myöhemmin, pienemmässä kaupungissa heikommin.
Niin että en minä kyllä muutosvastarinnasta pelkästään helsinkiläisten ylimielisyyttä muuta maata kohtaan syyttäisi. En ole itse junantuomana Helsingissä oikeasti törmännyt kovin montaa kertaa siihen asenteeseen, ettei kehien ulkopuolella olisi elämää. Ja paljasjalkaisten helsinkiläisten puolesta pitää kyllä sanoa sekin, että en ymmärrä, miksei helsinkiläisellä olisi oikeus rakastaa ja arvostaa omaa kaupunkiaan siinä kuin kaikilla muillakin. Miksi kotiin Karjalaan tai kotiin Lappiin on muka jotenkin hyväksytympää kaivata kuin kotiin Stadiin?
Ja Helsinkihän muuten on ajanut aika kovaäänisesti kuntaliitosta naapurikaupunkien kanssa. Ei kai se helsinkiläispoliitikkojen vika kuitenkaan ole, että Vantaalla ajatuksen kannatus heilahtelee ja Espoo ei suostu kosintaan ollenkaan. Tässä tuorein käänne: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki+ehdottaa+Vantaalle+yhdist%C3%A4misen+selvitt%C3%A4mist%C3%A4/1135242935376
Lähetä kommentti