tiistai 20. tammikuuta 2009

Liian kapeat hartiat - tai sitten ei

Obama tulee...
Maailma pelastuu! Harvoin on yhdelle ihmiselle ladattu niin paljon odotuksia kuin tänään virkavalansa vannovalle presidentti Obamalle. Menestystä hänelle hänen maailman ja U.S.A:n hyvinvointia parantavissa toimissaan.

Harvalla aloittavalla presidentillä on niin paljon näytettävää kuin hänellä. Hänhän edustaa
paitsi puoluettaan myös afroamerikkalaista kykyä ja taitoa käyttää maailman suurinta valtaa.
Harvalla on myöskään yhtä huonoja lähtökohtia: edeltäjän jäljet on siivottava ja maailman luottamus U.S.A:han on palautettava, ennen kuin todella suurta muutosta voi tehdä.

Obama on kansanliike. Mutta kuinka kauas se kantaa? Mitä todellisia muutoksia kannattajat kestävät? Ja paljonko Obamalle annetaan aikaa: patavanhoilliset punaniskat kiristelevät jo hampaitaan ja miettivät, kuinka tämän jeesuksen saisi pois sotkemasta hyvin menneitä asioita.
Amerikassa on vakaa perinne hoitaa hankala presidentti... Ei kai sentään?

Mitäpä minä haluaisin Obamalta? Kyllä ne rauhaan, tasa-arvoon, kehitykseen, ympäristöön, ihmisoikeuksiin, ihmisten hyvinvointiin liittyvät asiat minullekin kelpaavat. Lisäksi haluaisin USA:n lopettavan maailmanpoliisin roolinsa ja antavan YK:lle sille kuuluvan arvovallan ja tuen NATOn tai erilaisten "rauhaan"pakottamisliittoutumien sijaan.
Olisihan kivaa kuulla taas amerikkalaissyntyisen työkaverinkin aloittavan lauseensa ilman pilkkaavaa sävyä: "My President..."

Ei kommentteja: